Maanantai painaa niskaan sunnuntai-iltaisin. Onneksi en ole yksin. On uskomatonta, kun on saanut puolison lisäksi ystävän. Sellaisen, joka toivoo minulle vilpittömästi hyvää ja ajattelee parastani. Hänen seuransa lohduttaa minua.
Vielä riitti tälle päivälle lasagnea. Paistelin lisäksi parsakaalia salvia- valkosipulivoissa. Olemme molemmat herkkuperseitä, onneksi makumaailmamme on yhteneväinen. Jossain välissä tosin pitää päästä myös ulos syömään. Valmiiseen pöytään pääseminen on aina vähän juhlavaa. Iltapäivällä lämpeni sauna, sen jälkeen laulatin pesukonetta. Äidinperintöä sekin, edellisen kerran olen omistanut pesukoneen joskus 90-luvun alussa, ennen kuin muutin Helsinkiin.
Jos Häntä ei olisi, varmaan äitini kuolema tuntuisi pahemmalta. Olisin varmaan holtittomampi ja tuskassani tehnyt enemmän tyhmyyksiä. Olen onnellinen, kun minulla vihdoinkin on tasaveroinen rakastava kumppani. Äiti pääsi rauhaan ja minä löysin omani. Kaikki tuntuu niin kovin normaalilta, hyvällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti