lauantai 15. tammikuuta 2022

Ei tapahdu mitään - hyvä niin!

...aamuherätys, aamupesu, aamupuuro, kone auki, lounas, kone auki, kone kiinni, ruuan valmistaminen, jos ei vanhaa ole, päivällinen, iltapala, lukemista tai telkkaria pari tuntia, iltapesu, unille... Ad nauseam, sanoisi joku.

En varsinaisesti voi mainostaa elämämme olevan glamöroosia ja täynnä jännittäviä tapahtumia, mutta eilen taas Hänen kanssaan totesimme sen olevan täydellistä meille. Eilen illallakaan en jaksanut valvoa, jo yhdentoista maissa aloitin treffit nukkumasan kanssa. Eikä edes harmittanut herääminen kuuden aikaan, koska on lauantai. Voin ottaa päiväunet. Ehkä tänään jaksan vähän paremmin.

Olemme pohtineet, kuinka järjestämme elämämme kylpyhuoneremontin aikana. Väistöasuntoa emme saa taloyhtön puolesta (sinne pitäisi kuitenkin viedä kamat mukana, muuttokin maksaa), pihalle tulevat konttisuihkut ja vessat. Se ei valitettavasti kummallekaan meistä ole toimiva ratkaisu, koska vatsa, vanhuus, allergia, etätyö. Syitä on useita.

Kunhan aikataulu selviää, kyselemme ensin läpi ystävät, suvun ja tuttavat, jos kenelläkään olisi tarjota ratkaisua. Jos ei ole, on ryhdyttävä etsimään vaikka AirB&B-pilttuuta. Kalliiksihan se käy, vaikka miten olisi koronahalvennus, mutta pitää sitten ottaa vaikka kuukauden lomareissuna. Onneksi on edes pieni puskurirahasto odottamattomia tilanteita varten.

Lauantaiaamu muuten alkaa vielä ihanammin, kun tekee aamupalalle tuoretta leipää. Ohje on muunnelma teemasta Sumarin vaivaamattomat sämpylät.

Vaivaamaton sämpylätaikina

2 dl maitoa, 4 dl vettä
1/3 tuorehiivapaketista
Suolaa, loraus siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä
5,5 - 6 dl vehnäjauhoja

Kaikki sekaisin astiassa. Tulee paksu puuro, ei vaivaamista. Peitä se ja pane jääkaappiin 12 tunniksi. Sillä välin kun uuni lämpenee, 220C, kuopaise 9 sämpylää lusikalla leivinpaperin päälle. Ei tarvitse käpälin koskea. Pidä uunissa 35 minuuttia.

Älä polta suutasi.



keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Morris

Äärettömän rasittava yömauku (korvatulppaa ja nukkulääkeitä käytössä). Uskomattoman ihana leikkikaveri! Etätöiden estäjä - pönöttää joko näytön tai muistikirjan päällä, huutaa Teams-palaverien aikana. Ensinäkemältä maatiaisiin ja puolipitkäkarvaisiin tottuneelle oudon näköinen, mutta silmä tottuu. Ja luonne on aivan upea!

Kissa! Ihana kissa! Ja jessus, kun toi tyyppi rakastaa ihmisiä!







lauantai 1. tammikuuta 2022

Mint condition

Tekisi mieli sanoa, että hyvä kun päästiin, mutta ehkä vuodessa 2021 jotain hyvääkin oli. Etenkin Hänen ja minun suhteellemme se teki hyvää, toi syvyyttä ja lisäsi sävyjä. Ihmissuhderintamalla elän elämäni parasta aikaa; meillä puhutaan ja pussataan. Rakkaus on ihmeellinen asia, kun se kohdalle sattuu. Harmi, ettei sitä voi tilata, toivoisin sitä nimittäin kaikille siitä haaveileville.

2021 pakotti katsomaan peiliin, arvioimaan tyytyväisyyden määrää, kun sitä ei voinut peittää menojen ja uusien ihmisten alle. (Itse tosin olen jo useamman vuoden meinannut hautautua työkuorman alle, mutta enpäs nyt mene sinne!) Harvassa olivat kohtaamiset, mutta ne olivat sitäkin merkityksellisempiä: suku ja ystävät osoittivat arvonsa. Muutenkin arvostan elämääni suuresti tällä hetkellä, en olisi uskonut, että tällaista onnea on tarjolla henkilökohtaisen risukasapolkuni jälkeen.

Vain yhdet festarit koko vuonna! Eikä tainnut olla yhtään pistokeikkaa. Onneksi oli pari kesäretkeä ja mökkikeikka, toivat vaihtelua arkeen. Ja kotiakin tuli parannettua (kiitos työmäärästä saadun korvauksen): parvekelasihuolto ja ilmalämpöpumppu lisäävät viihtyvyyttä. Vastike nousi 20 eurolla, mutta se on ymmärrettävää: kylpyhuoneremppa pitää maksaa. Eikä 500 euroa 41 neliön asunnosta pääkaupunkiseudulla vielä paha ole; mahdumme tänne molemmat niin työ- kuin vapaa-ajan viettoon. Luonto on lähellä ja kulkuyhteydet erinomaiset. Tähän meillä budjetti venyy (toki olisi ihanaa päästä suurempaan, mutta kustannusnousuun ei varaa ole).

Surujakaan ei päässyt välttelemään. Mietin tytärpuoltani lähes päivittäin. Ja Hän poikaansa. Poika on sentään vielä elossa, mutta ei narkomaanin elämää voi täysillä elämiseksi kutsua, pettymykset seuraavat toisiaan. Miten hukkaan voi elämä valuakin? Samaa mietin tytärpuoleni suhteen, mutta toisaalta ymmärrän toivottomuuden määrän, joka saa ihmisen vain tahtomaan pois.

Lupauksia ei kannata tehdä. Mailma saattaa täräyttää jotain väliin. Parempi antaa elämän viedä. Tänään se vie niin, että saamme viikoksi Morris-kissan kylään. Miten voi pieni karvainen eläin tuodakin niin paljon iloa mukanaan? Kaverilla on mahtava luonne. Ja ehkä meilläkin on parempi päivä kuin eilen, harmillisen väärinymmärryksen takia olin nuupallani loppuillan. Nyt kun olen yön yli nukkunut, voisin katsella kolikon kirkkaampaa puolta.

Se kai tässä ihmisen loppujen lopuksi pelastaa; täysin perusteeton optimismi ja ennustamiskyvyn heikkous. Hienoa tuoretta vuotta!