lauantai 25. toukokuuta 2019

Oman tilan tarve

Terveisiä migreenimaasta, eipä näin pahaksi ole kohtaus päässytkään aikoihin. Sain onneksi ruuan valmiiksi ennen kuin sänkyyn kaaduin. Pojat söivät ja seurasivat peliä. Sain naapurilta soman hopeaan nipistetyn ruusukvartsi-riipuksen. Vuosi sitten hän pelasti parisuhteemme ja itselleen ystävän. Ystävä hän on minullekin, mutta tärkeätä on, että pojilla on toisensa.

Mitä vanhemmaksi käymme, sitä tärkeämmäksi käyvät läheisyys, yhteisymmärrys, mutta myös oma tila. Meille kävi hyvin, kun tapasimme vasta viisikymppisinä. Molemmat hulluja tavallaan, mutta halukkaita yrittämään uudelleen toistamatta vanhoja virheitä.

Omaa tilaa pitää olla, siksi on hienoa, että Hänellä on ystävä naapurissa. Pojat soittelevat, katsovat urheilua, käyvät lenkillä ja filosofoivat. Minä sillä välin teen kotihommia, luen ja katson hömppäohjelmia. Ja miten helppoa on välillä lähteä käymään toisella paikkakunnalla ystäviä tapaamassa, kun tietää, ettei Hänen tarvitse olla yksin.

Siunattu tasapaino! Kiitollisena puuskaisen.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Kehityskohde - operaatio minä itse

Viikon työmyrsky takana, ensi viikolla luvassa toinen. Olin jo kerennyt tottua vihmerän harjoittelijamme loistavaan työpanokseen. Osasto on muuttoliikkeen kourissa, yhdet kurkottelevat vihreämpiä oksia, toiset tulevat kokeilemaan onneaan erämaassa. Itse olen kiitollinen elämän tarjoamasta mahdollisuudesta kolmanteen ammattiin, vaikka se tulikin tarjolle osittain epäonnisen yrityksen taloudellisten rajoitteiden takia.

Tiedostan, että taitoni nykytyössäni ovat kovin vajavaiset, eikä minulla liene mahdollisuutta sille alalle työllistyä muualla. Ellei... en tiedä, jotain tuolla minunkin korvieni välissä kutittaa, kun sain päähäni tutkia nykyistä cv- muotia ja jopa askartelin omaani. Ihan kursorisesti vasta, nykyään kun tietää, ettei kannata imeä liian kiihkeästi mitään, siellä toisessa päässä on p*skaa kumminkin.

Suurimmat puutteeni ovat excel, lainsäädäntö ja terminologia. Kaikki ovat haltuunotettavissa. Veikkaan, että pyrin aloittamaan excelistä, raportointi kiinnostaa. Olen nähnyt, miten sitä voi käyttää hyväksi päätöksenteossa. Kun löytäisin jostain oppisopimuskoulutuksen, uskoisin saavani esimieheni ymmärtämään sen tuoman arvon.

Mitäs muuta? Taloudellinen tilanteemme minut pistää pohtimaan muita vaihtoehtoja. Palkkakehitys pysähtyi nelisen vuotta sitten. Kulukehitys valitettavasti ei. Mutta budjetointi ja priorisointi auttavat, niissä olen erittäin tehokas. Eikä meiltä puutu luksustakaan, lomalla voi matkustaa, ruoka on erinomaista, eikä kodinsisustustakaan ole tarvinnut unohtaa.

Seuraava suuri hankinta tulee olemaan ehkä jo ensi vuonna isompi sänky. 120 cm on vanhenevalle pariskunnalle jo varsin haastava. Olemme laskeneet, että makuuhuoneeseen mahtuu 140-senttinen sänky. On vähän enemmän tilaa kääntyä. Mutta toistaiseksi tilanne ei ole mahdoton, molemmista on nautinto olla lähekkäin (etenkin kun viihdevuosioireet ovat pysyneet poissa, kiitos kivojen laastareiden).

Välillä käy mielessä ylpeydellä, että tällainen tästä nyt sitten tuli, elämästä. Ihan hyvä, välillä mahdottoman hieno. Mutta vielä on aikaa parantaa, ei saa jäädä tuleen makaamaan.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Sunnuntaiaamupäivää

Äitienpäivä. Suunnittelemme iltapäiväretkeä Hänen äitinsä luokse naapurilähiöön. Rouva ei enää jaksa kotoaan poistua, kodinhoito ja poika hoitavat arjen. Sen päälle vierailemme vihdoin taimitarhassa. Parveke huutaa vihreyttä. Minulle tulee oma äiti mieleen. Hän vaihtoi hiippakuntaa kolme vuotta sitten. Syöpä sitten vei voiton, mutta onneksi loppu oli nopea. Mutsi oli katkera, eli kuitenkin niin terveellisesti koko elämänsä, odotteli pidempää vanhuutta. Ihan hyvä muistutus, kannattaa elää, nauttia elämästä nyt, kun vielä voi.

Perjantaina juhlimme ystävän syntymäpäiviä Kalliossa. Kovaäänistä seuraa, naurua, epäterveellisiä eväitä (pizzaa, hampurilaisia, nachoja), viiniä, laulua. Kotiin palatessani vielä ihana yllätys, Hän tuli vastaan bussipysäkille. Romantillisesti kävelimme kotiin kevätyönä. Linnut lauloivat ja ilmassa tuoksui vihreys.

Eilinen meni melkolailla harakoille. Sain kuitenkin lasagnen uuniin. Jälkiruuaksi söimme kevään ensimmäiset marjat, kesä on ihan oven takana. Suunnittelimme pikkuretkeä kapungille, ensin joku taidenäyttely, sitten syömään. On niin uskomattoman ihanaa, kun elämässä on ihminen, joka tahtoo samoja asioita kuin minä. Ja vielä minun kanssani, vaikka krapulassa olenkin äkkipikainen väsynyt kärttypussi. Mutta kai Hän sitten ihan oikeasti rakastaa - hurjinta, ettei hänellä ole halua sitä piilottaa. Vai mitäs sanoisitte alla olevasta julkisesta naamakirjakommentista?

Iki-ihana vaimoni M., peruskallioni, toverini ja rakkauteni. Iloisin ja onnellisin energioin kohti uutta päivää❤️ ja yhdessä jaettavia kokemuksia, tässä alati inspiroivassa seikkailussamme, joka meille suotiin. Täällä oudohkolla planeetalla, jossa välillä vinksahtaneeltakin vaikuttava populaatio kiitolaukkaa, torailee ja kehittelee uusia kauheuksia toistensa päänmenoksi. Tänään on läsnä onni, rakkaus ja rauha, jotka puhaltavat helposti hajalle ja kauemmaksi maailmalla väijyvät tummat pilvet. On lupa olla, nähdä, kokea, vaihtaa ajatuksia ja nauttia tästä elämästä juuri sellaisena kuin se on. ❤️ Terv. Nim. Romantikoksi jälleen hetkeksi hervahtanut ikikaunosielu.

Onko onnella hintaa? Lyyrikko ja minimalisti voivat löytää toisensa. Ihmeellinen maailma.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Kun meinasin kirjoittaa faabelin

Olipa kerran majavankolo, jossa asusteli kuningasmajava alaisineen. Kuningasmajavalla oli assistenttimajava, jonka tarkoitus oli auttaa kunkkua käytännön hommissa, tilata tuoreet puut ja kokoontumiskolot naapurimajavan kolossista....

Sitten minä kyllästyin. Jatketaanpas reaalimaailmassa.

Suolatehtaalla on töissä ainakin yksi sellainen henkilö, joka pyrkii "delegoimaan" ongelmatilateet muille. Huomasin sen jälleen kerran, kun minulle humpsahti laskujentarkatuskiertoon lasku, jolla ei ollut mitään tekemistä kanssani. Hänen kanssaan kyllä paljonkin, mutta koska hän johtavana majava-assistenttina ei voi alentua pakertamaan maallisten asioiden kanssa, niin jonkun pitäisi tehdä ne hänelle valmiiksi. Olen usein kieltäytynyt, koska minulla on ollut hyvä ja puolustava esimies sekä töitä enemmän kuin laki sallii.

Nyt se onneton kokeilee taas, kun pomoni vaihtoi firmaa, eikä uusi ole vielä saapunut.  Kieltäydyin jälleen. Itse asiassa päätin, että jos siitä kynnyskysymys tulee, niin en samassa majavapadossa daamin kanssa polski. On niitä oksia muuallakin katkottavaksi.

Mutta se siitä tuhinasta. Ruumiinrakenteelleni sopisi varsin hyvin neljä töitä, kolme vapaata -rytmi. Veikkaan, että sopisi monille muillekin. Siitä vaan vuorojärjestelmää kehittämään. Viikonloput ovat aika vanhanaikainen keksintö maailmassa, joka ei koskaan nuku. Tuottavuuskin siinä samalla saattaisi kohentua, olisi useammille töitä, tulonjakokin voisi levittyä laajemmalle. Ja kaikilla olisi aikaa tehdä muutakin kuin vain töitä, vaikka lukea tai hoitaa puutarhaa tai ihmissuhteitaan.

Onneksi ilma pian lämpenee. Parvekkeella ei kasva vielä mitään. Jukkapalmussa ei näy uusia alkuja, pian ryhdyn uhkailemaan sitä kompostilla. Tänään en kuitenkaan matkaa puutarhakauppaan, vaan haen toisen antikvariaatti-tilaukseni. Sieltä saapuu Timothy Findleyn Suuri Tulva. Toinen, Robert Holdstockin Alkumetsä, saapui jo viikolla. Jotkut kirjat vain huutavat minulle vuosikymmenien takaa ja aiheuttavat pakkomielteitä. Sitä paitsi Hän ei ole niitä lukenut. Meillä puhutaan kirjallisuudesta ja luetaan myös.


Huomenna olemme olleet naimisissa kaksi kuukautta. Turvallisuushakuisille romantikoille ne ovat olleet ihanat kaksi kuukautta. Elämä on ihmeen hyvä meille, olen sitä jaksanut ihmetellä viime aikoina.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Ihan vaan pikkuvinkki

Tuli mieleen pulunsuojelijalle, että jos joku muukin autoton joskus miettii, että kuinka saisi edullisesti auton käyttöönsä, niin suosittelen Bloxcaria. Viime kesän mökkireissulla meillä oli Ford Focus ja tänä vuonna taitaa olla Audi A3. Vuokra-aika oli 16 päivää, hinta alle 500 eeroa ja bensat. Ei sillä rahalla saata autoa pääkaupunkiseudulla pitää.

Mökin vuokrasimme Pohjoisemmasta Suomesta. On jo kolmas kesä, kun sinne suuntaamme elokuun lopussa. Siellä keskellä ei mitään on ihanaa lämmitellä puusaunaa, samoilla metsässä, nauttia vaihtuvista rantamaisemista, vastaanottaa vaihtuvia vieraita, lukea, levätä ja ihan vaan olla. Ajatuksen voimalla jaksan kesän töissä, mitä nyt pari raskaamman musiikin rymellystä on luvassa.



Tarkka budjettisuunnittelu mahdollistaa kesän riemut. Ulkomaille ei ole asiaa näillä tuloilla, mutta eipä se paljon lentopelkoista harmita. Suomi riittää, täällä on suhteellisen turvallista, erittäin kaunista, eikä tule osallistuttua pallontuhoajaisiinkaan. Kirotun ovelaa.