lauantai 29. toukokuuta 2021

Yhteiseloa

Aina välillä havahdun kesken kaiken pakahduttavaan rakkaudenpuuskaan. Tajuan meidän olevan joukkue, toimimme yhdessä samaan suuntaan.  Eilen se oli kodinhoito, sillä välin kun kävin kaupassa Hän siivosi ja tiskasi. Jostakusta voi vaikuttaa pieneltä ja triviaalilta itsestäänselvyydeltä, mutta olen aina todennut kodinhoidollisten asioiden yhdessä tekemisen vaikuttavan minuun kuin kissanminttu kissaan. Etenkin kun edellisissä parisuhteissa ei sellaista ole tarjolla ollut.

Tai kun minä tuijottelen Rosebudin Hergen syntymäpäivätarjousta kaikista Tintti-sarjakuvista ja kun ilmaisen kiinnostukseni niiden hankkimiseen, Hän ei käytä järjen ääntä, vaan kannustaa. Niinpä tilasin meille "palkinnon" raskaasta työrupeamasta, kalliiksihan se toki kävi. Puolustelin itseäni, että korona-aika on vähentänyt kulutusjuhlaamme. Ja olihan kirjoja kuitenkin 24, tahdoin koko sarjan. Eikä sillä rahalla olisi saanut kuin 9 uutta kirjaa tai 7 keskihintaista keikkalippua. Sarjakuvat vievät vähemmän tilaa ja säilyvät pidempään. Eikä meillä ole elätettäviä kääpiöitä. Niin ja olen sarjakuvafriikki/-hullu. Sen meinasin unohtaa.



Lapsuusajan haaveena ovat myös kaikki Lucky Luket ja Asterixit. Naapurilla ne olivat, yhtenä kesänä minut, ujo hiljainen 9-vee, oli värvätty kastelemaan lomareissun ajaksi kukkasia. Kukat varmaan kuvittelivat olevansa loman loppupuolella riisi-kasveja, koska tein tikusta asiaa, että pääsisin sinne lukemaan sarjakuvia. (Pahoitteluni menneisyyteen naapuriin, toivottavasti kasvit selvisivät koettelemuksesta.)

Meidän joukkuetta yhdistää kirjallisuus monen muun asian lisäksi. Mieluummin mietin yhdistäviä asioita kuin hankaavia. Tänään on taas ilta täynnä urheilua, mutta huomiselle olen tilannut ennäkkoäänestyskävelyretken naapurilähiöön.

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Saunan jälkeen

On ollut hyvää ja huonoa. On tullut ammatillisia pettymyksiä kovasti, liikaa työtä ja kaikki liian tärkeitä, että niitä voisi lykätä. Riittämättömyys on päällimmäinen tunne, taiteilen kovin korkealla kapealla nuoralla. Yritän edes jotain onnistumista miettiä vastapainoksi.

Lähimpänä onnistumista olisi varmaan Keski-Suomen viikonloppuretki. Aivan mahtavaa oli viettää ystävän kanssa pari vuorokautta, suurin poistumisemme residenssistä koski puutarha- ja kirppiskierrosta lauantaina. Ostin neljä kiina-kulhoa 10 sentillä. Ystävä tuo ne mukanaan, kun seuraavan kerran uskaltautuu kylään. Olisipa se pian, koska ikävä on ollut.

Puutarhareissu kävi kalliimmaksi, sinne törsäsin kympin. Värinokkonen ja kaksi eri lajia hopeakäpälää. En kyllä voi olla varma. Jos lukijoilla on valistuneempia arvauksia, tai tietoa, olisi hienoa kuulla.

Tänään sain vihdoin vaihdettua parvekelasin näkösuojan. Siinä oli edellisen asukkaan jäljiltä valkoinen/ ei enää niin valkoinen rullakaihdin, josta mietin eroonpääsemistä jo 2010, kun asuntoon muutin. Mutta kun sopivaa ei ole vastaan tullut. Leikkasin rullakaihdin kankaan juuresta, jätin tangon paikoilleen. Hän kantoi rullakankaan roskalavalle. Sitä oli projekti nimittäin odottanut. Iikkean ohut nailonsuoja oli helppo asentaa seinään jääneeseen rullaan mukana tulleen narun avulla. Kangas laskee huomattavasti enemmän valoa läpi. On kuin koko asunto saisi enemmän valoa. Kasvit ainakin.

Veljieni kanssa saimme vihdoin sovittua sukutreffiviikonlopun. Varmistin jo kollegan tuuraajaksi. Nyt vielä on saatava nimellinen lupa esihenkilöltä. Enpä usko, että hänellä on mitään lomaani vastaan, reilusti on liukumasaldoa käyttämättä ja lisää tulee. Ihana nähdä taas koko porukka!

Meillä on kaikki hyvin. Hän kipuilee poikansa takia, minä töiden, mutta yhdessä jaksamme tukea toisiamme. Koti on viihtyisä pesä. Lisäsin vielä viihtyisyyskerrointa, kun keskustelun jälkeen tilasin Rosebudin halvennusmyynnistä kaikki kovakantiset Tintti-sarjakuvat. Minähän rakastan sarjakuvia. Hyllystä löytyy pieni kokoelma, enemmänkin varmaan olisi, jos olisi tilaa ja varallisuutta.

Aamupäivasauna on parasta. Vielä pitäisi jaksaa vaihtaa lakanat. Sitten jos vaan tyyriinä olisi ja nauttisi ihan tavallisesta. Sen arvon huomaa, kun on pariin otteeseen tavallisuuden ja rauhan kadottanut. Nyt kellojen pysähtymistä toivoo, nyt kaikki on hyvin.

lauantai 8. toukokuuta 2021

Aikalaiskokemuksen äärellä

Äsken aamupesulla mietin, että viikon päästä harjaan hampaitani Keski-Suomessa. Ystäviä on ollut kova ikävä. Hän on nähnyt muutamaa ystäväänsä muualla, itse olen tavannut vain kollegoita. Joista toki yksi on ihan ystäväkin. Mutta silti, ystäväenergiaa koko viikonloppu!

Torstaina oli vihdoin koronapiikin vuoro - juhlistin äiteen syntymäpäivää Malmilla Stadian tiloissa. Se oli harvinaisen sujuva tapahtuma. Kun paikalle pääsin, minut ohjattiin suoraan looshiin ja parin kysymyksen päälle hoitaja tuikkasi piikin nahkaan. Enin aika meni istuskellessa rokotuksen jälkeen odotustilassa, ettei vaan anafylaktinen reaktio iske. Siellä olikin varsin viihdyttävää seurata, miten ihmiset valitsivat istumapaikkansa, jotkut individuaalit jopa olisivat tahtoneet siirtää tuolinsa aivan itse valitsemaansa paikkaan. Juu. En nyt totea tähän mitään sarkastista.

Kipeämpää piikin saaminen teki kuin influenssarokotus. Seuraavana päivänä rokotus veti olon flunssaiseksi ja nosti pienen lämmön. Etoi ja nahka oli kipeä. Tai sitten kaikki johtuu alkavasta koivuallergiasta. Mene tiedä, vanhuus ei tule yksin ja oireeni ovat moninaiset.

Nukuin töiden jälkeen 2 h päikkärit, sittten jaksoinkin valvoa YHTEEN! Katsoimme Hänen kansssaan yhdessä teemalta Alexander McQueen dokumentin. Sen tyypin koltut olivat elävää taidetta ja showt kuin rokkikeikkoja. Aivammahtavia! Jopa Hän tykkäsi ohjelmasta ja totesi sen jälkeen ymmärtävänsä muotishowta huomattavasti paremmin. Minä en kyllä sen perusteella koko alaa arvostelisi, Lee Alexander taisi painia ihan omassa sarjassaan. Ja surkeasti kävi kaverille omassa elämässään. Ei jaksanut itse itseään.

Mutta Hän ja minä jaksamme toisiammekin, kun vaan muistamme ja kerkeämme puhua ja kuunnella toisiamme. Se taas kävi selväksi, kun Hän suri esikoisensa kohtaloa. Syyllisyyden ja surun taakka on raskas seuralainen. Tulevana viikonloppuna Hän kuitenkin voi kutsua molemmat jälkeläisensä kylään, kun minun aikanani ei vielä ihan uskalla, vasta 2 - 4 viikon jälkeen rokotuksesta suoja on 50 % luokkaa. Toisen rokotuksen saan vasta elokuussa. Mutta onpahan mökkireissu pelastettu! Ja aikalaiskokemukseen osallistuttu, voimme sitten muutaman vuoden päästä kysellä toisiltamme, että missä olit, kun sait rokotuksen.

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Lähdön tunnelmaa

Toiseksi parasta oman elämänmuutoksen jälkeen on juhlistaa ystävien ja kavereiden seuraavan taipaleen alkua. Vallitsevasta tilanteesta johtuen (ja esihenkilön ajattelemattomuutta, mutisen itsekseni) saattelin aivan yksin kollegan viimeisen työpäivän loppuun. Enkä harmittele, hauskaa oli.

Elvis-kissa on devon rex.

Kävimme nauttimassa kostean lounaan ravintolassa Tikkurilassa. Kollegan puoliso haki meidät heille. Siellä kissaenergian lisäksi tankkasimme toisen pullollisen proseccoa ja pullollisen valkoviiniä. Juttelimme, nauroimme ja paransimme maailmaa aina kahdeksaan saakka. Sain vielä kyydin kotiin, kun kollegan puoliso meni jatkamaan työpäiväänsä keskustaan.

Hän oli sillä välin siivonnut ja levittänyt parvekkeelle Iikkeasta tilaamani toisen maton. Tilaus osoittautui hivenen haastavaksi. Hieno suunnitelmani oli, että tilaan jutut postitse. Kävi niin, että paketista tuli liian suuri lokeroon, se oli kiikutettu naapurilähiön K-kauppaan. Houkuttelin viekkauvvella ja vääryyvvellä Hänet mukaan kantokameliksi. Hän taas kosti sen uudenlaisella kovennetulla Iikkealla, kannoimme paketin kahdestaan kotiin. Minä olisin ajellut busseilla. Olivat muuten lihakset kipeänä seuraavana päivänä. Mutta nyt on uuden parvekematon lisäksi parvekkeelle näkösuoja, makuusoppeen kattolamppu ja alulautaset (tiskikoneemme on vähän huoleton veikko, vanhat lautaset eivät enää kestäneet kolistelua, vaan alkoivat ikäntyessään lohkeilla).

Muuten olemme jälleen nauttineet leppoisasta rauhasta. Eilen oli klassinen perunasalaatti-naggipäivä, tänään teen marokkolaisvaikutteisia karitsalihapullia (täytettyjen herkkusienien ja perunasalaatin kera). Minusta on kiva kokeilla uusia helppoja reseptejä. Ja Hänestä on kiva syödä lopputuloksia. Win-win.

Kollegan lähteminen tulee lisäämään työkuormaani melkoisesti, kunnes hänelle saadaan seuraaja (toimenkuva tietenkin muuttui). Minulta taas poistui henkireikä, kenelle mie puhisen ärsyyntymistäni ja tuskaani? Tännekö? Vai Hänelle? Ehkä saatte molemmat osanne, pahoittelen. Yksi aikakausi taas päättyi, minun eläköitymiseeni on aikaa, sikäli kun ikinä voin taloudellisista syistä eläkkeelle jäädä.