maanantai 28. kesäkuuta 2021

Elämää kasapanoksen kanssa

Olen viettänyt juhannusvapaani lepäämällä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin muutaman heräämisen lisäksi 10 tuntia. Sen lisäksi nukuin aamupäivällä tunnin ja iltapäivällä toisen. La-su nukuin kahdeksan tuntia. Ja viime yönäkin sain seitsemän tunnin unet. Nukkumattiasiamies oli juhannuksen töissä, mahtavaa! Toivottavasti trendi tulee jatkumaan, kunpa kelit paranisivat (viilenevää toivon, huonolta näyttää).

Hän sai surullisia uutisia nuoruudenystävästään. Aikaa enää paljon ole. Täytyy sanoa, että nykyään jos puhelin soi yllättäen, harvoin uutiset mitään hyviä ovat. Kohtalo korjaa satoa. Ei kukaan selviä tästä pelistä hengissä, siksi on parempi pelata reilua peliä jo elinaikanaan.

Aamu ei ole meillä ihmisen parasta aikaa. Lauantaina olin juuri lopettelemassa kännykkäpelisessiotani (June's Journey), kun Hän päätti herätä, ennen kuin olin saanut "oman aikani" loppuun. Hän ei malttanut odottaa minua keittämään kahvia, vaan latasi unenpöpperössä keittimen niin, että se lorotteli kahvia ympäri pöytä- ja lattiatasoja ennen kuin hätiin kerkisin, niin poltin päreeni. Tuli taas todistettua, että asuntomme on pieni, etenkin jos minulta pettävät hermot. En ole kivaa seuraa kiukkuisena.

Kodin pienuudesta johtuen emme toisaalta pääse karkuun toisiamme. Sopu löytyi jälleen kerran. Mutta hetken olimme tahoillamme molemmat sitä mieltä, ettei meitä arvosteta.

Töissäkin olen välillä sitä mieltä, etten saa ansaitsemaani arvostusta. Enemmän minua kuitenkin ahdistaa työn määrä. Laadusta en ole enää aikoihin voinut puhua. Nyt vaan pitää jaksaa vielä kolme viikkoa. Sitten alkaa lomaputki ja toivottavasti sen jälkeen taas jaksaisin vuoden eteenpäin. Ilman töitä olisi vielä kamalampaa, pitää muistuttaa itseään.

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Helleraivo

Se on taas täällä, jokakesäinen riesa ja tunnelman pilaaja. Tänä vuonna helle alkoi aikaisemmin kuin edellisinä kesinä, eikä ilmastonmuutos tule antamaan meille armoa tulevaisuudessakaan. Aion perustaa meille asunnon-hermojen-parisuhteensäästörahaston ilmapumpun hankkimista varten. Nähdäkseni hyvän ja energiatehokkaan kapistuksen hinta huiskii jossain kolmen neljän tonnin tietämillä asennuksineen.

Onpahan jotain, minne pyrkiä näiden tavanomaisten lisäksi. Tavanomaisiin luetaan täysylläpito, rakastava parisuhde, jonkinlainen päiväkotipaikka - sekä Pauli Hanhiniemeä lainatakseni sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita.

Juhannus kaupungissa sujuu rauhaisaan tahtiin. Keskiviikon sade tuli rankka viilensi keliä sen verran, että kun en töiden päälle jaksanut kauppaan lähteä Pietarin potkupallokoronaa hankkimaan, niin tein sitten elämäni ensimmäisen focaccian. Tuli törkeän hyvää, teen toistekin, mutta en kesällä, enkä vain kahdelle ihmiselle.




Ja joku päivä, kun kylille uskaltaudun, jälki tulee olemaan hurjaa. Uhkailen, todennäköisempää on, että jaksan baareilua pari tuntia ja luikin ajoissa kotiin.

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Ikäasioita tai ikäviä asioita

Kulunut vuosi on ryhtynyt kampeamaan minua kohti keski-iän päättymistä. Tekisi mieli syyttää koronaa, mutta todennäköisesti syyllinen on ikä, geenit ja huono hoito. Tällä viikolla toimistolla lakinaisemme huomautti hiusteni merkittävästä harmaantumisesta. En ottanut itseeni, harmaa on hieno väri. Hyvähän se on kolmekymppisen huomautella.

Lääkitys saa kasvojeni ihon punoittamaan. Sen saan pidettyä kurissa ystäväni Joe Blascon kanssa. Nykyinen proseduuri ennen julkisille paikoille siirtymistä on monivaiheinen:
- kasvoja ei saa jättää pesemättä ikinä illalla, eikä hampaita!
- illalla pesun jälkeen lisään silmänympärysvoiteen (Aco), kollageeniseerumin (Dermosil) ja uutuutena manteliöljyn (Lidl), ette usko, miten ahnaasti ihoni, joka aikaisemmin on ollut rasvainen, imaisee öljyn sisäänsä
- aamulla pesu misellikasvovedellä, sitten hyaluronihapposeerumi, silmänympärysvoide ja kollageeniseerumi
- primer, silmänalusvoide, kostutetulla meikkisienellä Blascon neutralisoija ja ultrabase meikkivoide
- meikin kiinnityssuihke ja sen päälle paikkaus Blascolla tarvittaessa
- silmiin ylärajaus, vedenkestävä ripsiväri ja kulmaväri sekä harjaus (pitkät valkeat pitää leikellä ihmismittaan)
- vielä pienenpieni ripsaus puuteria, ja kas, seuraavan kerran lisään punoituksen piilottamiseksi Joen meikkivoidetta iltapäivällä ennen kuin lähden ihmisten ilmoille bussiin
- illalla ensin Lumenen vedenkestävän silmämeikinpuhdistusaineella silmät ja vähän kasvoja, loppupesu puhdistusvahdolla, sitten tähmät pintaan.

Jos keikalle olisin matkalla, lisäisimme coctailiin paljon mustaa ja huulipunaa.

Melkoinen rutiini, kun sen auki kirjoittaa, mutta onhan tuo toiminut. Vielä pari vuotta sitten menin nelikymppisestä. Siksi ehkä "äkillinen" asiaankuuluva vanheneminen kauhistuttaakin. Ja ehkä siksi että eläkkeelle siirtyvän kollegan korvaa ikäiseni aikuismalli, joka kuvien perusteella näyttää upealta. Olenko siis vielä kateellinenkin? Ainakin tajuan, etten enää kelloja voi takaisinpäin käännellä. Telomeerini ovat ryhtyneet lyhenemään.

Harmittaa, etten nuorempana ryhtynyt hoitamaan dekoltee-aluetta. Yhtenä vuonna - olikohan se 2014? - poltin toukokuussa itseni pahasti, kun pilvisenä päivänä olin ystävän seuran Hietsun kirpparilla. Seuraavana aamuna ryhdyin rapimaan kutittavaa kaulaa, siinä olikin vesikellot. Nyt dekolteen täyttävät pienet ratkenneet verisuonet. Hirvittävä näky. Olivat vesikellot kyllä jumalattoman kipeätkin. Sen lisäksi ylähuulen päälle ilmestyneet ensimmäiset viivat ällöttävät - niistä se puna vielä komeasti nousee pitkin kasvoja.

Tutkiskelen itseäni muutenkin kuin jotain koe-eläintä. Testaan eri teorioita. Usein mietin, että paljon olisin voinut tehdä toisin, mutta en ole vihainen itselleni. Jos asiat etenevät näin kohti loppua, voin olla varsin kiitollinen. Välillä on ollut silkkaa itsemurhaa, välillä olen luistellut ihmeellisesti kamalistakin tilanteista.

En uskalla arpoa, mitä on edessä, mutta sen vaan sanon, kaverit, etten ikinä näin onnellinen ollut. Amor omnia vincit! Olin sitten vanha tai en.

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Kissahotellista, iltaa

Kokeilimme jälleen kissahotellin pitämistä. Vieraaksemme saapuivat ystävän kissat Bes ja Sirius. Muuten meillä oli erittäin rattoisaa, mutta viimeinen yö  Kissahotellissa osoittautui levottomaksi.

Pahin huligaani saatiin kiinni itseteosta (raapimasta sohvaa) klo 02:30. Yöportieeri hajoitti mellakan vesitykillä (suihkupullo) ja jäi sohvalle vartioon. Vartiopaikalle nukahdettuaan portieeri heräsi 05:10, kun huligaani yritti rynnäkköä pomppaamalla vatsalta sohvan selkämykselle.



Kyseinen huligaani häiritsi myös rauhallista hotellivierasta, joka vihdoin uskaltautui huoneensa hämärästä ruokasaliin. Tämä aiheutti jonkun verran kovaäänistä suukopua vieraiden välille.

Nyt kun portieeri on samoilla silmillä tehnyt päivävuoron, voin vain kuvitella, että ensi yönä uni maistuu.

Töissä olisi tarjolla osakeanti henkilöstölle. Kun tietää, millainen orjaleiri on kyseessä, kiinnostaako/ uskaltaako sellaiseen sijoittaa. Toisaalta saisin vuodeksi arvo-osuustilin ja voisin verrata, voittaako enemmän Veikkauksen peleissä vai pörssissä. Meillä asuva olisi sitä mieltä, että pörssisijoittaminen voisi olla meidän yhteinen juttumme, mutta en tiedä. Muutaman päivän voin vielä miettiä.

Jouduin hirvittävän pakkoraon eteen, kun Lomarengas avasi vuoden 2022 varaukset ennen kuin tätäkään vuotta olimme kerenneet lomailla. Pakkohan se oli tehdä varaus jo nyt, kun huomasin muidenkin vakiovieraiden varauksensa tehneen. Sen lisäksi minulla on jokavuotiseen tapaan stressi autosta, kun otamme sen uudelta vuokranantajalta. Entäs jos varaus peruuntuu tai auto on ihan romu? Ja loman alkuun on vielä melkein kaksi kuukautta.

Aihe, jota selkeästi välttelen, on reilun viikon takainen sukulaisvierailu. Alku on mahtava, mutta politiikan puhuminen pilasi tunnelman. Porvarin ja punikin on välillä vaikeata ymmärtää toisiaan. Anteeksipyynnöt on esitetty puolintoisin, mutta silti. Jotain meni vähän rikki. Mutta tästäkin selviämme.