Tuleeko hyvä, häh?

Ei hyvän tähden tämän maailman kanssa. En jaksaisi enää, mutta pakko kai se on. Mielipuolen naapurissa on mahtava elää. Mitä sen pikkuraksashan, mustan botin, päässä pyörii? Miten kaukaa historiasta voi hakea oikeutusta?

Kylppäri pitää tyhjentää ja pakata pitää viimeistään huomenna. Ja pestä pyykit. Evakkomuutto on sunnuntaina. Entinen kollega onneksi kuljettaa palkkioksi kissanhoitokeikasta. Onneksi muuttolistaksi käy lähes mökkiretken lista, mutta entäs jos siinä asunnossa on jotain vikaa? Elukoita, likaa tai kamalat naapurit. Hirveä riski!

Ihan niin kuin elämäkin, kuka tätä kestää?

(Enkä edes halua aloittaa Hänen esikoisestaan. Surullinen tarina, jolle loppua ei näy. Ei se minun tarinani olekaan, liippaa vain vierestä.)

Mökkihöpertyjät

Uutiset ovat taas niin kamalia, että meinaa luontainen optimismini jäädä pessimismin jyräämäksi. Ahdistaa itänaapurin öyhötys, vallan- ja kunnianhimo, etenkin jos Ukraina sodan uhkan tai sotimisen takia ei pysty enää tätäkään vähää elättämään kansaansa, niin vaikuttaa se Eurooppaankin, inflaatio kiihtyy. Sitten tulevat pakolaiset, ja tietty kotimainen kansanosa pääsee taas vaatimaan rajojen sulkemista. - Itse asiassa mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän masennun jo nyt.

Yritän ajatella jotain muuta. Vaikka sitä, että meillä on väistöasunto lähes koko evakkoajalle, sain jatkettua viimeisen remppaviikon torstaille saakka alkuperäistä varaustamme säälliseen lisähintaan. Tänään kävivät remppafirman työnjohtajat tekemässä aloituskatselmuksen. Sain ehkä lirkuteltua heidät suostumaan pesukoneen irroitukseen, siirtoon ja takaisinasennukseen remontin päätyttyä. Katsotaan nyt sitten pitävätkö lupauksensa. Pojat kertoivat suojauksista ja totesivat kylpyhuoneen oven olevan pehmeän, voi olla, että sekin menee vaihtoon.

Sitten voisin ajatella Kuolema maalaa taulun-sarjan kuudetta kautta, jota ilmeisesti Ranskassa jo tehdään tai esitetään (yritin guugeltaa tietoja, mutta ranskan kielitaitoni on surkea, yritän johtaa sitä latinan ja englannin kautta). Tänään kun nimittäin katsoimme sarjan loppuun, niin jopa Hän myönsi tykästyneensä sarjaan. Minä olin myyty jo ensimmäisestä jaksosta alkaen, ei liikaa väkivaltaa, ripaus romantiikkaa ja hiven monimutkaisuutta juonessa.

Eilisen huippukohta oli, kun töiden jälkeen korjasin ikuvanhan Iikkean peltilaatikoston pyörät. Tai siis vaihdoin kaksi pyörää pikaliiman ja yhden ruuvin taktiikalla. Liiterikaupassa oli 8 kpl pyöräsettejä myytävänä, olivat vaan vähän isompia kuin alkuperäiset, eivät osuneet samoihin kiinnitysreikiin, pahkeiset. Niitä sitten jäi vielä kuusi odottamaan seuraavaa tarvetta. (Tällä tavoin se tavara kertyy hyllyihimme. Pitäisi aloittaa joku kuolinsiivous.) Mutta rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että epäortodoksinenkin onnistuminen hiveli tyytyväisyyskeskustani. Vähällä sitä tulee onnelliseksi - ja onnellisuudella tarkoitan nimenomaan tyytyväisyyttä.

Tyytyväinen olisin elämäämme muutenkin, kunhan vaan isot pojat antaisivat meidän leikkiä rauhassa. Aina pitää olla päällepäsmäröimässä ja nakkelemassa hiekkaa silmille mokomien vatipäiden.

Sijaa majatalosta

Kylpyhuoneremontin ajankohta vahvistui. Kesto tulisi olemaan vähintään 4 viikkoa. Kyselin pari päivää naamakirjassa, olisiko kavereilla tai heidän tutuillaan kalustettua asuntoa vuokrata. Kun mitään ei kuulunut, ryhdyin plaraamaan AirBB:n tarjontaa.

Tein löydön, järjestelmään oli juuri lisätty kohde, jossa oli avajaistarjous kolmelle ensimmäiselle varaajalle. Päätin toimia saman tien ja hyvä niin, sain varattua meille maaliskuuksi Merihaasta yksiön. Tosin sitten vasta huomasin, että se oli edullinen (kuluineen eur 795) juuri siksi, kun sitä ei pysy peruuttamaan.

Noh. Elämä on. Nyt vaan pitää toivoa, että aikataulu pitää paikkansa. Jos se venähtää, pitää varmaan hoitaa Hänet jonnekin kavereilleen, itse nyt hätätilassa muutan takaisin kotiin ja elän konttikylpyhuoneen kanssa. Pääasia, että edes suurimman osan remontin ajasta voimme olla rauhassa jossain.

Itse asiassa se varmaan tulee olemaan ihan mukavaa, olemme toisiamme lohduttaneet. Voimme olla turisteja kotikaupungissamme, varasin sinne jo vuosilomaviikonkin, muuhun lomailuun meillä nimittäin ei tule olemaan varaa. Mutta keskusta on lähellä, samoin merenranta. Olemme varovaisesti suunnitelleet ohjelmaa, saa sitten nähdä, mikä toteutuu. Ja ihaninta on, että palkkioksi kissanhoidosta saamme muuttoapua - tavaraa tulee olemaan lähes yhtä paljon kuin mökille mennessä.

Kissoista kun tuli puhe, kollegani ja puolisonsa saapuivat lomareissultaan, Roosan ja Elviksen kissahotelli sulkeutui. Kollega itse oli saanut koronan (ei mitään oireita, mutta positiivinen kotitestitulos), terve puoliso haki kattiaiset kotiinsa. Roosaa jouduimme viimeksi jahtaamaan ympäri asuntoa, niinpä tein hänen päänsä menoksi suunnitelman, joka onnistui erittäin hyvin, mutta en tullut ajatelleeksi, että hätäinen miukuna herättäisi Elviksessa pakoreaktion. Näinhän siinä kävi, että Elviksen jouduimme poimimaan häkkiin sohvan alta. Sekin sujui tosin yllättävän näppärästi, vaikka meitä oli kaksi jalkavaivaista asialla.

Nyt kotona on hiljaista. Hän on ystävänsä luona kyläilemässä. Itse taas nautin hiljaisuudesta, suljin jopa television, joka tuntuu ölymppialaisten kunniaksi olevan päällä kaiken aikaa. En ole menettänyt hermojani kuin pari kertaa, ihme kyllä. Kissaterapia ja yöunet ovat auttaneet kestämään. Sääliksi käy Häntä, penkkiurheiluhullu valitsi puolisokseen vastakohtansa.