Lapsellisia asioita

Lauantai-iltana istuskelimme olohuoneessa, sanoitimme Hänen biisiään. Olen päässyt tutustumaan uuteen puoleen itsessäni ja tajunnut, että en ole aivan lahjaton siinäkään lajissa. Teemme kolmen biisin sanoituksia yhtä aikaa, vaihtelemme välillä, kun inspiraatio ei iske. On jännittävää huomata musiikin ja sanoitusten nivoutuvan yhteen, muodostavan kokonaisuuden. 

Nautiskelimme päivällistarjoilun jämäjuomia, kun Hänen puhelimensa yks´kaks´ soi. Oli jo aika myöhä, toki sitä vähän säpsähti, että ei kai vaan kenellekään ole tapahtunut mitään pahaa. Siellä oli Hänen vanhempi poikansa, joka oli tulossa yhden ystävänsä luota ja menossa tapaamaan seuraavaa. Hän oli saanut päähänsä, että vanhaa isäukkoakin voisi välillä käydä moikkaamassa. Isä ilahtui ja kutsui poikansa käymään, minä en edes kerennyt jännittää.

Heillä menivät sukset hivenen ristiin kesän mökkireissulla, pojat olivat riehaantuneet, isältä olivat käämit kärähtäneet nuorison paapomiseen. Minä nyt en varsinaisesti osaa patistella ketään ihmissuhdeosastolla, kun en osannut omiin vanhempiinikaan luonnollisesti pitää yhteyttä. Jotenkin ajattelin asioiden selviävän ennemmin tai myöhemmin, etenkin kun omat välimmekin tarvitsivat elämää vakavampaa vierihoitoa ja selvittelyä. Enkä minä ole kenenkään äiti, en osaa olla äidillinen. 

Poika saapui paikalle, ensimmäiseksi tokaisi saaneensa asunnon, oman kodin Kalliosta. Pitkä poika, ei laisinkaan isänsä näköinen, mutta luonteeltaan ovat kovin samanlaisia. Siinä hän vietti reilun tunnin verran aikaa, sovittiin, että seuraavan kerran ilmestyy paikalle ruoka-aikaan, se minä nimittäin osaan tehdä, ruokkia nälkäiset. Ja siinä on toisaalta pienempi mahdollisuus joutua kiusallisiin hiljaisuuksiin. Ehdottelin heille vähän muutakin yhteistä tekemistä, eiköhän sekin vielä tule eteen. Mukava, avoin tyyppi, mutta villikko, on vielä siinä iässä, että saa paljon typeryyttä aikaan.

Vierailun jälkeen Hän oli onnesta soikeana. Ihmeellistä nähdä, miten jälkikasvu ovat ihmiselle tärkeätä. Itse kun ei koskaan ole sen lajin päälle ymmärtänyt. Mutta kyllä minultakin tunteita löytyy, se tuli todistettua sunnuntaina, kun puhuimme meidän välisestä suhteestamme erään asian tiimoilta. Minullahan on ihan hurjan vahvoja tunteita, en olisi arvannutkaan. Ja onhan minulla jonkinlainen suhde edesmenneen ex-mieheni tyttäreenkin. Jotta en kai minä ihan mahdoton ole.