Luojan kiitos, on jo tiistaiaamu. Eilinen oli päivä helvetistä. Ihan vaan siksi, että olin ärtyisä, töissä meinasin ärjähdellä. Kotonakin piti hillitä itsensä välillä, minä en ole mikään helpoin mahdollinen kumppani, kun kaikki ärsyttää. Onneksi sitä ei tapahtu koko ajan ja onneksi Hän nauraa minun kiukunpurkauksilleni. Sekään ei kyllä aina hyvä ole. Onneksi hän toistaiseksi on erottanut pienet ärsyyntymiset ja totaalihepulit, silloin on parempi pysyä kaukana tai saattaa saada kapustasta. Mutta tiedättekö, miten voi ärsyttää, kun toinen nauraa teidän kiukullenne? Se lisää räyh-meininkiä.
Siksi olikin parempi, että keskityin katsomaan Areenasta Alcantaran perheen uusinta jaksoa. Olinkin jo kaivannut sitä. Väsymyskin painoi, mutta valitettavasti viime yökään ei unen kannalta ollut huippusuoritus. Kai tässä on taas pillereihin turvauduttava, kun aamuyöt ovat yhtä kushelevettiä.
Elämääni on kovasti helpottanut, kun viime viikolle vihdoin sain tilattua ajan terveysaseman vastaanotolle. Siellä kaksi lääkäriä leikkelee yhden päivän aikana liukuhihnalla asiakkaiden luomia.Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut haaroissa sisäreidessä varsiluomi, joka parin viime viikon aikana muuttui kiusalliseksi riesaksi. En voinut kunnolla enää kävellä, puutarhan hoitokin alkoi tuottaa vaikeuksia. Tympi ja ärsytti.
Vajaa viikko sitten rynnin taas kesken työpäivän toiselle puolelle kaupunkia. Kerkesin istahtaa odotustilan tuoliin, kun jo piti pompata ylös. Ei paljon jäänyt ylimääräistä aikaa. Eikä aikaa mennyt itse operaatiossakaan, lääkäri ehdotti, ettei hän edes käyttäisi puudutusta, kun sen vaikuttamisen alkamiseenkin menisi aikaa. Itse olin niin täynnä luomen aiheuttamaa riesaa, että suostuin mielihyvin. Mitä tahansa, että kipu ja riesa loppuisivat. Laastareilla olin nimittäin saanut jo revittyä suurempia hiertymiä nivusiin joka kerta kun silpaisin ne yöksi pois. Huomio itsellesi, nivusten iho on ohutta.
Nips vain ja luomi oli poissa. Lääkäri vetäisi laastarilapun vielä reiän päälle ja välittömästi housuja jalkaan vetäessäni huomasin eron. Nyt kun nipsauksesta on jo lähes viikko, hädintuskin muistan, miltä kipu ja vaiva tuntuivat. Paitsi, että luulen toiselle puolelle olevan kehittymässä uuden luomen. Ystävän sanat siitä, että yli 50-vuotias nainen ryhtyy kehittämään ties minkälaisia patteja ja lonkeroita, ovat osoittautuneet enemmän kuin paikkansa pitäviksi. Samalla näytin selässä olleen luomeni, lääkäri kehoitti vielä hetken seuraamaan ja sitten tilaamaan ajan, jos se yhtään kutittaisi tai kasvaisi. Hän kyllä varoitti, että sitten tulisi lohikäärmetatuointiin reikä. Minua se ei haittaa, voin käydä paikkauttamassa tatuoinnin joskus toiste, se on ollut listalla joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti