Olemme molemmat auttamattomia romantikkoja. Vahvistamme puolta toisissamme, että välillä pelkään sokeriseittimme peittävän naapuritalotkin ylleen. En välitä - tällaista minulla ei koskaan ole ollut eikä koskaan tule olemaan. Toteamme kuin yhteisestä suusta, että on aivan sama, missä olemme, kunhan vain saamme olla kahden. Ei meistä kokonaan erakkoja tule, hermiittejä, mutta täydennämme toisiamme niin, että mieleen tulee symbioosi.
Symbioosin on helppo myös matkustaa, koska pääperiaatteet ovat samat. Minä suunnittelen logistiikan, Hän toteuttaa. Minä mahdollistan asiat, Hän tekee ne. Paitsi matkaeväät ja liput - niistä huolehdin minä. Kumpikin vihaa kiirettä ja juoksemista, siksi kaiken a ja o ovat ennakkovalmistelut. Kun aamulla heräämme, on kaiken oltava valmiina. Vain kahvin keitän ennen lähtöä, sen pitää olla tuoretta. Mitä vanhemmaksi käyn, sitä tärkeämmäksi on muodostunut kahvin maku ja tuoreus. Nirppanokka.
Niinpä lauantaina junaan hyppäsi onnellinen ja hymyilevä pariskunta. Vaikka kello ei ollut kuin päälle kahdeksan ja olimme heränneet jo kuuden jälkeen. Mutta kun ei ollut kiire, oli helppo istua leveästi, nauttia junan rauhoittavasta rytmistä. Matka meni sukkelaan jutellessa, pelatessa, lukiessa ja tietysti syödessä aamupala. Mikään ei minua saa niin vihaiseksi kuin verensokerin lasku, siinä vaiheessa kannattaa nakella vaikka voileivillä.
Pohjoisemmassa Suomessa kerkesimme käydä kaupassa, alkosta tilkan juomaa ja baarissa juomat, ennen kuin siksakkasimme läpi ruutukaavan Kallaveden rantaan hotellille. Pääsimme saman tien majoittumaan. Huone oli ihan siisti, standardihuone, ei mitään erityistä, mutta ei myöskään mitään valitettavaa. Hän kaiveli juhlariepusemme oikenemaan, minä menin suihkuun. Aikaa tuntui olevan ruhtinaallisesti, juhlat alkaisivat vasta kolmen tunnin päästä.
Aika kuitenkin meni vauhdilla, saimme itsemme valmiksi kymmentä minuuttia ennen juhlan alkua. Olipa minulla komea kavaljeeri! Siitä olisi vaikka jonkinlaista eskorttirahaa voinut maksaa. Vaikka pidän farkut ja nahkatakkityylistä kaikken eniten, on pukuun pukeutuneessa miehessä sitä jotain. Etenkin jos Hän on hoikka, klassinen v-malli, joka takamus on tiukka ja tukka päässä on kaikki omaa. Minulla on kaunis puoliso! Hänen käsipuolessaan on ihana purjehtia paikkaan kuin paikkaan.
Juhlien alku oli puuduttava. Emoyrityksen terveiset kuulostivat kauppamatkustajan saarnalta. "Myyntiponnistelkaa!" Mutta tunnelma oli mukava, lämmin ja pöydässämme ei istunut yhtään varsinaista myyntitykkiä, vain ystävia ja sukua. Plaseeraus oli siis erittäin onnistunut, olimme viihtyisässä kulmapöydässä, josta kuitenkin pääsi tarvittaessa näppärästi livahtamaan baariin tai puuteroimaan. Tai tupakalle, ei kyllä sitä lajia enää tule juurikaan harrastettua, olisinko polttanut viitisen tupakkaa koko iltana?
Yksi uusi ystävä kun hokasi meidän olevan kaupungissa, vonkasi baariin. Minä olisin jo ollut valmis lähtemään, mutta Hän viisaampana toppuutteli. Sanoi, ettei se nyt kovin kohteliasta olisi veljeäni ja hänen puolisoaan kohtaan. Myönnyin pitkin hampain, mutta osoittautui, että loppuilta kääntyi erinomaisen hauskaksi kiitos osaavan bilebändin ja hienon fiiliksen. Olipa paikalle järjestetty pienimuotoinen ilotulituskin! Hieno oli ilta, juomat olivat soveliaita. Ruoka oli ravitsevaa, mutta valitettavasti maku siitä oli unohdettu jonnekin. Laadukkaita aineksia toki.
Rauhallinen yö ja maukas aamupala siivittivät meidät ajoissa Onnibussille, mutta pitää kyllä edelleen todeta, että saatanasta se sellainen matkaaminen on. Nyt vielä sattui joku juukelin nuorison edustaja eteeni, joka ehdoin tahdoin tunki selkänojaa entistää tiukilla olleita polviani kohti. Hän taas kärsi krampista. Teimme lupauksen, että mikäli vain mitenkään on mahdollista, seuraavan kerran saavumme myös takaisin junalla. On se hintansa väärti. Mietimme myös tulevia pikkureissuja, joilla voimme itseämme ilahduttaa. Meillä on paljon syytä olla onnellisia.
Tänään vietän vapaapäivän. Olen onnellinen, että voin viettää sen hänen kanssaan, vaikka ohjelmassa on kotihommia ja muuta epämukavaa. Mutta ehkäpä käymme myös kirjastossa. Pääasia, että olemme yhdessä. Kaikki muu on maallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti