Hän on innostunut ruuantekemisestä. Tai Hänen mukaansa Hän on aina ollut, mutta on kuulemma kiva oppia uusia temppuja ja makuja. Niitähän minulla itseoppineella keittiökauhulla riittää. Tänään opetin, kuinka tehdään ranskalainen kalakeitto. Soppaa tuli melkoinen määrä, sitä syödään taas useampi päivä.
Hyvä toisaalta niin, koska huomenna kun töistä pääsen, menemme kirjastoon. Sitten kävelemään. Tarvitsemme molemmat liikuntaa, välillä se on jäänyt puuttumaan. Hän ei ole oikein ollut sillä tuulella ja minähän en yksin lähde minnekään. Senhän me tiedämme. Sunnuntaina Hän vihdoin aktivoitui ja roudasi minut tuuleen ja tuiskuun joenrantaan. Keli alkoi viilentyä, meillä taisi molemmilla olla turhan vähän päällä.
Huvitti, kun Hän yritti motivoida minua lenkin jälkeen aivan samoilla puheilla kuin kävelykerholaiseni aikoinaan. Jotta eikö olekin hyvä olo ja hieno tunne ja minua vaan paleli ja v*tutti, kun hengästytti ja oli hiki. Tiedänhän minä, että se siitä muuttuu vielä paremmaksi, mutta jos pillerillä saisi hyvän kunnon, niin minä kyllä vetäisin niitä troppeja mieluusti. En ole luontainen liikkuja enkä endorfiinin metsästäjä.
Koko illan paleli. Onneksi Teeman elokuvafestivaalit jatkuivat Tuuli nousee -leffan parissa. Siinäpä ihanan melankolinen kuvaus unelmista ja kaiken katoavaisuudesta. Rakkaudestakin. Tai sitten olen vain siinä tilassa, että näen rakkautta kaikkialla. Minä kyllä aina olen rakastanut Miyazakin elokuvia, niistä ei kovinkaan moni ole lasten piirretty. Enemmänkin aikuisille tarkoitettu filosofinen pläjäys.
Töissä opettelen AXaa. Se aiheuttaa minulle työallergiaa. Kuulemma huhtikuun alkuun mennessä minun pitäisi osata kaikki HR-temput, silloin viran varsinainen harjoittaja jää kolmeksi viikoksi lomalle. Joo. Voivat olla tuskaiset kolme viikkoa. Mutta onhan se kiva oppia jotain uutta vielä tämän ikäisenä. Ja jos edes auttavasti opin HR-järjestelmien toimintaa, minulla on aina paremmat mahdollisuudet työllistyä, kun nykyisestä paikasta kenkää tulee. Tätä ei nimittäin kauan kestä. Tai sitten minä en sitä kauan kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti