Seurapetturi

Tunnen pettäväni ihmisiä, kun en kirjoita. Kaikki vaan tapahtuu juuri nyt, intensiteetti on voimakas, olen täynnä ja avoin. Tahtoisin kertoa kaiken, mutta tälle ei ole sanoja. Voisin sanoa rakastavani, mutta se olisi liian vähän. Tunnen itseni arvottomaksi, tahdon vielä enemmän. Olen ison asian äärellä, pelkään tämän loppuvan, toivon tämän kestävän siihen, kunnes jommankumman meistä on mentävä.

Vihaan, etten kirjaa tätä ylös. Kaikkia nyansseja, tuntemuksia, tapahtumia. Koska jos tämä ikinä loppuu, en tule tällaista kokemaan. Se voi olla jotain muuta, olen minä rakastanut aikaisemminkin. Hänen puolestaan en voi puhua. Nyt kerron itsestäni. Elämäni ensimmäistä kertaa minusta tuntuu juuri tältä; jokainen hetki, ajatus, puhe ja teko ovat uusia, uskomattomia avaruuksia. Olen runo. Maailma on avoin. Olen avoin maailmalle.

***
Tuollaisia minä mietin. Koita siinä sitten kirjoittaa, kun kädet eivät pysy perässä, eikä aikaa ole. On minulla unelmia ollut, rakkauksiakin, mutta mikään niistä ei valmistanut minua tähän. Olen täynnä ja tyhjä yhtä aikaa. Olen hulluuden vallassa, sitä kutsutaan rakkaudeksi. Rakastumisen huuma katosi nopeasti Hänen sairastumisensa myötä. Kun sain Hänet takaisin, kun opin Hänet tuntemaan, tajusin vasta, mitä olin menettämässä. Isoja asioita, tunteita, ison osan karmaani. Miten tällaista voi olla?

Minua ahdistaa, että jätän ystäväni vähäksi aikaa. Minun on vain pakko kokea tämä nyt. Tahdon kokea tämän, en tahdo jäädä tämän kaltaisesta rakkaudesta osattomaksi. En vaikka se tarkoittaisi hetkellistä välinpitämättömyyttä ystävien suhteen. Koittakaa rakkaat ymmärtää, en minä teitä kokonaan jätä. Siitäkin olen onnellinen, että teitä ei käy täällä kuin muutama. Muilta katoilen, pitäkää te minun rippeistäni kiinni, antakaa hetki aikaa. Pyydän vilpittömästi.

Suolakaivoksen pikkujoulu alkoi hyvin. Ruokailu sujui hienosti, ruokakaan ei ollut paskimmasta päästä. Sen jälkeen poistuin. En edes tahtonut lähteä Teatteriin haukottelemaan ja pilaamaan tunnelmaa. Sen sijaan kun pääsin kotiin, minulla oli taas kaikki. Minä rakastan Hänet kuoliaaksi. Enkä rakasta, kunhan uhkailen.

Nyt Hän nukkuu jo. Minunkin pitäisi. Huomenna Ottoveli tulee myöhäiselle lounaalle. Hän vähän moksähti Ottoveljen huumorille, jopa totesi, että Ov käyttää minua hyväkseen. Eihän se niin ole. Me vaan olemme maailman orpoja, jotka perustamme perheet sinne, mistä jäsenet löydämme. Ei maailma mustavalkoinen ole, se on harmaan sävyjä täynnä.