Mammografian tulokset tulivat, ei mitään muuta kuin rauhaskudosta. Siltä minusta kyllä on tuntunutkin, että tuskin siellä mikään jyllää. Ne muhkurat, joita löydän itse rintojani tutkiessani, ovat hormonaalista vaihtelua. Sitähän minulla riittää näinkin vanhaksi naaraaksi. Odotan siis turvallisin mielin aina ensi vuoden syksyyn, jolloin annan gynekologini tutkaista tilanteen - välitsekki ei ole yhtään huono asia. Sen verran vakavasta asiasta on kysymys. Onneksi näissä asioissa olen saanut isäni geenit, enkä äitini. Heillä kun ei muuta ole tehtykään kuin syöpään menehdytty.
Minua janottaa. Sain nimittäin ensi viikolle ajan terveyskeskuslääkärille ja fiksu terveydenhoitaja kehoitti käymään verikokeessa ennen lääkärin tapaamista. On se hyvä, että vielä toistaiseksi pääsee edes kerran vuodessa ammattilaiselle. En välttämättä aina ole vakuuttunut tästä itsehoitokonseptistani. Ehkä lääkitystäkin voisi vähän tutkaista, omat verenpaineen mittaustulokseni kertovat, että keltaisella mennään: luokkaa 90 - 95/ 136 - 140.
Nyt särkee päätä. Yleensä juon reilun puoli litraa vettä ja vajaan kahvia heti aamusta. Labra aukeaa vasta 07:45. Odottavan aika on pitkä, onneksi tätä ei liian usein tarvitse tehdä. Onneksi Hän nukkuu, juuri nyt en seuraa ole vailla. Kärvistelen mieluummin itsekseni. Koitan kuitenkin muistaa vielä keittää Hänelle aamukahvin. Meillä kun on muodostunut tapa tehdä pieniä rakkauden tekoja toisillemme. Hän harjaa hiukseni aamuisin, minä keitän Hänelle kahvit. Ällösuloista, eikö totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti