Sesongin tervehdys

Meillä asuva siivoaa paljon paremmin kaiken muun paitsi kylpyhuoneen. Sen kaakelit ja kaapin peiliovet huutavat vain minulle - niinpä hoitelen niitä aina muistaessani. Mutta koska Hän siivoaa (kiitos, kiitos, kiitos), minä voin keskittyä sotkemaan (kuusen koristelu ja ruuanlaitto). Ja sesonkilahjojen hankintaa sekä niiden paketointiin - hänellä on toki valta hankkia jälkikasvulleen, mitä tahtoo, minä vain patistan tekemään hankintoja ajoissa, koska inhoan kiirettä ja hätäpäisiä ratkaisuja (kuten kusipäisiä lapsia).

Koko viikko on ollut töissä yhtä helvettiä. Sama tulee jatkumaan joulun jälkeen. Kymmenkunta esimiestä unohti aina viime viikkoon saakka, että heillä riittäisi töitä määräaikaisille alaisilleen vuodenvaihteen jälkeenkin. Lomautukset, velvoitekierrokset, positioiden ja työsopimustenjatkamiset eivät valitettavasti aataminaikaisen henkilöstöjärjestelmän avulla ole mikään piis of kakku, vaan käsityön ja parsinnan ihme.

Sama rumba jatkuu joulun jälkeen. Kaksi kollegoista yrittää pitää vapaitaan pois, ettei jäisi saamapuolelle, mikäli firma kuukahtaa alta. Itselläni työaika on aika hyvin pysynyt balanssissa (mitä nyt viime vkolla tuli 5,5 h saldoa). Mutta maanantai on vapaa. Siinä napsahtaa jo heti pois 7,5 h.

Voisin kertoa vinkeän tarinan kellariin jääneestä emännänavaimesta ja eräänlaisesta henkisestä jäätymisestä, mutta silläkin tarinalla olisi onnellinen loppu. Minäkin kerkesin rauhoittua, ennen kuin tapasimme. Olen pelottava kamala hirviö suuttuessani - ainoa hyvä puoli on siinä, ettei suuttumukseni kestä kuin hetken. Hetki vain saattaa tuntua pitkältä.

Huomenna on Hänen syntymäpäivänsä. Hän ei tiedäkään, että siihenkin olen varustautunut yllätyksellä. (Nyt katsotaan, kerkeääkö Hän lukea tämän ennen vuorokauden vaihtumista. :-D)