lauantai 7. joulukuuta 2019

Kun sade ropisee ikkunapeltiin

Nukkumatin unihiekkalähetys saapui eilen kovin varhain. Sauna, uunilohi ja edellisen illan valvominen tekivät tehtävänsä. Hän nukahti sohvalle joskus kymmenen jälkeen, itse pesin hampaani ennen yhtätoista enkä muista kovin monta lammasta laskeneeni ennen kuin verhot laskeutuivat.

Hyvä, että unta tuli. Tänään on blondin puuhapäivä. Tai minä mikään blondi vielä ole, saunapuhtaassa tukassa erottuivat jo saapuneet harmaat hiukset hienosti, mutta koska hiuslaatu on ohutta, niin niiden muuttumista raidoiksi joudun odottamaan vielä muutaman vuoden. Luonnon oma kampaaja kuitenkin aloittelee. Olen kyllästynyt jo hiusteni maantien väriin, toisaalta en enää tohdi väriä päähäni tunkea kemikaalien takia.

Eilen illalla aloitin Pirsma-käyntiä varten inventaarion. Tarvitsemme paljon kaikkea, joka on ärsyttävästi sijoitettu lähi-Pirsman yläkertaan: astianpesuaineet, biojätepussit, talouspaperi, vanulaput - ja lahjojakin pitäisi vähän katsella. Ei meille, mutta Hänen pojilleen. Jotain tarpeellista ja edullista.

Torstaina tuli suru-uutinen. Ensimmäinen serkuistani oli äkillisesti kuollut. Ex-puoliso oli löytänyt hänet kylpyhuoneesta. Pikkuhiljaa selvisi, että hän oli ilmeisesti alkoholisoitunut vahvasti viime vuosina, jopa toinen lapsista oli lakannut pitämästä yhteyttä. Surullista, itse kun muistan hänet sellaisena hentona keijukaislapsosena.

Samalla hänen kuolemansa toimii varoituksena. Isämme olivat alkoholisteja, meillä on samat geenit. Tiedän itsekin olevani perso alkoholille, mutta onneksi elämän ollessa mallillaan, en koe tarvetta turruttaa itseäni. Siitä kuuluu iso kiitos Hänelle, kun jo 1,5 vuotta sitten päätti lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Nämä ovat olleet minun elämäni parhaita aikoja.

Hautajaiset ovat kuulemma loppiaisen jälkeen. Edesmenneen serkun veli toivoo meitä kaikkia paikalle, että tapaisimme pitkästä aikaa. Meillä osataan hautajaisista tehdä sellainen surun, ilon ja elämän ylistyksen juhla. Jäljellejääneet vahvistavat sidettään ja tiivistävät rivejä. Minusta se on jotenkin hienoa.

Tänään on luvassa elämän ylistystä myös musiikin voimin. Hän oli sopinut treffit ystävänsä kanssa ystävän keikan jälkeen. Eipä minulla ole mitään Juttutupaa tai Biitleksien musiikkia vastaan. Kun vaan tuo sade hivenen hellittäisi, ettei ihan uitettuna koiraeläimenä tarvitsisi täydessä baarissa nakottaa. Mutta hyvää kai sade tekee pohjavesitilanteelle, olen antanut itseni ymmärtää. Ja vettähän se vain on, eikä lunta ja jäätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti