Lomalaisen kiireitä - laiska töitään luettelee

Juhannuksen jälkeisen maanantain kävin työskentelemässä päivän ennen kuin aloitin ensimmäisen lomajaksoni. Ajoitus tiistaista maanantaihin on ihan tietoinen valinta, tulen vielä tarvitsemaan Tuskan jälkeen lepopäivän ilman ihmisiä. Kolme päivää jalkojensa päällä, hulinaa, ihmisiä, kovia ääniä, introvertti erityisherkkä saa henkisiä näppyjä.

Tiistaina matkasimme HAMiin. Ellen Thesleffin näyttelyä menimme katsomaan, mutta myös Pawel Althamer osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi. Ellenin tapa maalata oli aikaansa edellä. Hän ei mikään piipertäjä ollut, vaan itseään etsivä uljas löytömatkaaja. Valkopesu sielulleni, kuvailisin hänen teostensa vaikutusta minuun. Pari teosta nousee aina muiden yli, etenkin rakastuin Helsingin satamaan.

Pahoittelen, kuva ei tee oikeutta värin ja valon leikille.

Entäs sitten Pawel? Pitää sanoa, että meinasi mennä kokonaan ohi koko näyttely. Se valkoinen ärsykkeetön tila-installaatio menikin. Luin jutusta vasta kotiin päästyämme. Muuten teokset hivelivät mielikuvitusta. Etenkin pidän nukkekoti-installaatioista. Lämpimästi suosittelen tutustumaan.

Keskiviikkona kävimme pesemässä matot. 24 pesula on osoittautunut oivaksi palveluksi. En jää kaipaamaan mattolaituri-tuskaa. Olipa sitten helppoa torstaina siivota paremmin. Sain pari kukkastakin istutettua. Omatunto jo koputteli, kun näin tyyppien juuret vesilasissa.

Kaiken kaikkiaan on ollut hieno loma. Tämän päivän kun vielä jaksaa Tuska-festaroida, niin tietää taas kävelleensä Suvilahden pölyisillä kentillä. Jalat huutavat hoosiannaa ja nivusissa on railakkaan hiertymät. Ystäviä olemme tavanneet, bändejä olen kuunnellut vaihtelevasti, Black Dining- ruokailukin tuli suoritettua sitkeällä jonottamisella. Eilen pääsin todistamaan kosintaa Slayerin keikan aikana. Elämä on ihana paikka. Mitähän kaikkea vielä onkaan luvassa!