Pullantuoksuinen blondi

Niin minä hullu sitten päätin ryhtyä pullantekoon, kun keli ei vielä ole kuuma. Ihanan happirikas kosteus virtaa avoimen parvekkeen ovesta. Linnut kirkuvat tonttiriitojaan, lapset elämänriemua, aurinko pilkahtelee pilviverhon takaa.

Pihlaja on kukkimisensa pian kukkinut. Tuomen aika meni jo. Syreeni on parhaassa kukoistuksessaan. Voikukat ovat hahtuvapalloina, lupiinit aloittelevat lisääntymiskierrostaan. Pian kesä on ohi, sanoisi pessimisti.

Mutta eipä ole. Lomaan on aikaa vielä 2,5 kk. Yhden viikon otan vapaata tosin kesä-heinäkuun vaihteessa, että pääsemme Tuska-festareille. Eivät siellä ne bändit tällä kertaa paikalle vedä (paitsi Hellacopters), mutta tunnelma ja ihmisseura ovat parhautta. Heinäkuussa on luvassa pitkä viikonloppu Laukaassa John Smithin kanssa.

Sitten alkaa loma. Pääsemme mökille. Että minä odotan sitä, enkä ole ainoa. Hän on samaa mieltä. Emme kaipaa ihmisjoukkoja, ulkomaille matkaamme sitten joskus, jos on varaa. Nyt satsataan kootimaahan.

Odottelen korvapuustien kohoamista ennen kuin tungen ne uuniin. Taikina onnistui yli odotusten, vaikka kananmuna meinasi unohtua. Laitoin sen viimeiseksi, ilman vatkainta olisivat hermot olleet vaarassa. Laitoin väliin vaniljatuorejuustoa ja kanelia. Päälle aion ripsautella sokeria ja mantelirouhetta.

Voi tätä sunnuntairauhaa! Ei paljon päätä pelota edes huominen työpäivä. Ei ahdista. Ei sitten niin mikään.