lauantai 8. kesäkuuta 2019

Seksihelle - ja kissanviikset!

Pitäisi ilmeisesti olla nuori, että seksuaalisesti innostuisi helteestä. Sanotaanko nyt vaan ihan brutaalisti, että ei paljon peitto heilahtele, kun ei pysty olemaan toisen lähellä paria minuuttia pidempään. Halaaminenkin tuottaa paidanliimaantumisefektin. Mutta jospa huomenna palaa lämpötila takaisin ruotuun, ainakin sääennusteen mukaan.

Viime kesä oli kamala, toivon todella, että tänä vuonna saisimme sellaisen normaalin suomalaisen kesän: 18 - 22 astetta ja pilvipoutaa. Tiedän, että mahdollisuus siihen vähenee vuosi vuodelta. Pitänee ottaa ilmastointilaite pitkän tähtäimen budjetointiin mukaan. Uusi koti ei siihen mahdu näillä tuloilla.

Tuloista tuli mieleen, että minuun otti yhteyttä rekrytoija. LinkedInissä lätkäisin varmaan vuosi sitten "Open to new possibilities' täpän päälle. Unohdin jo koko asian, kun ymmärrän ikäni ja koulutukseni mukanaan tuomat haasteet. Molemmista on aikaa - syntymästä ja koulutuksen päivityksestä. Mut hei, iän mukanaan tuomaa charmia siitäkin edestä. Jopa hopeisia hiuksia siellä täällä.

Kuten huomaatte, en taida osata ottaa koko asiaa tosissani. Keskustelumme jälkeen laitoin paperit sisään ja katso, kaveri oli yrittänyt soitella saman tien. Kun pääsin soittamaan takaisin, hän taas oli varattu. Sovimme puhelintreffit maanantaille.

En pidättele hengitystäni. Minulla on työ, jossa voin kehittyä erinomaiseksi. Koulutustakin saan hankkia työn ohessa, kunhan vaan sopivan löydän. Työkaverit ovat huipputyyppejä. Vain palkkakehitys on polkenut paikallaan parisen vuotta. Se kai minua uudessa paikassa kiinnostaisi kaikkein eniten.

Raha ei ole kaikki kaikessa, vaikka se paljon mahdollistaisikin, muistutan itseäni. Tärkeintä ovat hyvät ihmissuhteet sekä töissä että kotona. Molemmat entiset esihenkilöni puhuivat minusta niin kauniisti, kun kysyin heitä suosittelijoikseni. Olen minä ehkä sittenkin jotain oikein onnistunut tekemään, vaikka melkoinen jäärä ja kiukkupussi olenkin.

Meillä asuva, Hän kehuu taitoani tulla toimeen ihmisten kanssa, itse en sitä aina näe tai muista. Olen kova täti arvostelemaan itseäni, kritiikki on ankaraa, palaute harvoin rakentavaa. Kumma, miten muista on helpompi nähdä potentiaali kuin itsestään.

Mutta yhdessä asiassa minussa riittää potentiaalia; keittiöhommissa. Tänään menu sisältää kanafajitaksia. Uunin käyttö jää viileämpiin päiviin. Nauttikaa te, jos pystytte. Minä taidan ottaa muutaman virkistävän juoman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti