Jostain syystä pidän nykyään myös sunnuntaipäivistä, aikaisemmin ne ovat aina herättäneet minussa pienimuotoisen ahdistuksen. Olen alkanut miettiä töitä. Nyt päiväni on täynnä laiskottelua, hyvää ruokaa, tulevan viikon suunnittelua, mutta kaikki ilman ahdistusta.
Tänään olen jutellut Messengerilla pikkuveljen kanssa, joka suunnittelee vaimonsa ja esikoisen kanssa retkeä mopomessuille. Minun olisi tarkoitus varata heille huone, kunhan vain saan hänen hyväksyntänsä löytämälleni edulliselle vaihtoehdolle. Lauantai-iltana sitten tapaamme, joko meillä tai kaupungilla. Ottoveljelle kirjoitin häätölapun soskua varten, hän yrittää saada oman kolon kaupungilta ennen leikkausta. Mutta vaikeata tuntuu olevan. Ja rahatilanne vaikeutuu kaiken aikaa.
Meidän pikkukolomme on todistanut rakkaudentäyteistä viikonloppua. Lauantaina teimme bussimatkan Lidliin Maunulaan. Paluumatkalla bussi oli tolkuttoman täynnä, sitten sinne vielä rynnivät matkalipuntarkastajat. Olihan tunnelmaa. Hän murisee, että joukkoliikenteen pitäisi olla ilmainen, minä taas pihisen, että olisi onnellinen, että pääkaupunkiseudulla on toimiva julkinen liikenne. Se ei ole tilanne muualla Suomessa.
Silti haaveilemme aina välillä muuttavamme pois täältä. Jonnekin, missä olisi tilaa ja rauhaa. Jonnekin, missä näkyisi tähtitaivas. Romantikot. Mutta en minä nykyisestäni luopuisi, antaisin lyhytaikaiselle vuokralle korkentaan. Mutta jospa ensi kesänä voisimme edes viettää jossain parin viikon mökkiretriitin. Luulen, että sekin vähän tuskaa lievittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti