Kevään aloitus on aivan jotain muuta kuin kaksi vuotta sitten, silloin kun Hän vielä alkoholiin koski. Nyt olen onnellinen ja tyytyväinen, ei tule minunkaan niin monta lasillista kumottua. Hänen seuransa on siunaus maailmalaajuisessa katastrofissa. Vielä onnellisempi olisin, mikäli Hän ei olisi murheen murtama jälkikasvunsa takia.
Nyt jälkikasvu on hetkellisesti turvassa. Tapahtumat vaikuttivat äärimmäisen vaarallisilta, kulku oli nopea. Itse mietin nyt tulevaisuuteen tuijotellen, että jälkikasvun tulisi löytää elämäänsä nöyryys. Kunhan nyt vaan ensin elämään selviää - vahva veikkaukseni tosin on, että selviää, mutta ymmärtääkö saaneensa mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa. Kunpa vaihtaisi.
Itse olen väkertänyt menuumme kaikki mahdolliset epäterveellisyydet. Eilen oli astioiden tyhjennys-päivä, mutta vielä ajattelin tänään meidän herkuttelevan tortilloilla. Sitten on taas kauppaan mentävä, veikkaan nappaavani mukaan jotain Lidlistä maanantaina, kun kollega hakee minut toimistopäivän viettoon ja haemme matkalla salaattilounaat.
Tänään paikkasin farkkuja. Juu. Taas. Neljä paria vieraili ompelukoneessa. Uudet reiät vanhojen vieressä molempien pöksyissä. Sen jälkeen riehaannuin ja ryhdyin pidentämään välikausitakin hihoja. Kohta näen, onnistuinko. Sitten minulle on alustavasti luvattu kävelyretki - sen päätämme naapurilähiön Ärkioskille: Dermosil-paketti ja lountaistuotekaupasta tilattu puolukkajauhe odottavat noutajaa. Jos ei tänään, niin huomenna töiden päälle.
Kyllä huomaa, että postimyynti vetää. En ole viime aikoina saanut yhtään pakettia lähi-Eilepan automaattiin. Aina on joutunut vaeltamaan kauemmas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti