Onnelliset nukkujat

Hän tuli illalla viereeni. Ihan vaan hetkeksi oli tarkoitus. Heräsin puoli kahden aikaan, että Hän oli siinä edelleen, kaikki vaatteet päällä, telkkari auki ja valot päällä. Meillä on hieno ihokemia, saamme rauhoitettua toisemme syvään uneen. Välillä. Välillä sitten taas molemmat nukumme liian vähän, stressaamme ja menetämme zenin. Nukkumatti on usein pihi paski*inen.

Mutta viime yönä onnistuimme molemmat. Naurattivat unetkin, olimme joillakin festareilla, kun edesmennyt ex-puolisoni tuli kyselemään Hänestä, että oliko se totta, mitä kerrottiin, että Hän oli ihan exän näköinen. Lupasin esitellä heidät, mutta unen kiemurat johtivat toisaalle, kunnes ex tuli taas vastaan ja kertoi törmänneensä Häneen. Oli huomannut samankaltaisuuden. Unesta jäi jotenkin hyväksyvä tunnelma, minäkin taisin unessa hyväksyä eksäni.

Toisesta unesta muistan rannekellon, joka oli tunnin myöhässä, sekä suurikivisen sormuksen, jonka ujutin pikkusormeeni. Pitää tutkia unikirjoja, mitä kaikki tarkoittaa.

Toinen lomanjälkeinen työpäivä takana, liukumasaldoa olen päässyt heti kasvattamaan. Ei riitä viikko työstressin purkamiseen, aiheuttaa vain hirveän suman purettavaksi. Sen lisäksi meilläkin varaudutaan pandemiaan. Pahimmassa tapauksessa firma kaatuu siihen, ettemme saa tehtyä laskutettavaa työtä, emmekä saa kassaan rahaa. Ei voi tietää. Niin kuin ei mitään muutakaan tässä elämässä - en ota turhia riskejä. Haluan nukkua Hänen vieressään monta vuotta - tai sitten pyöriä unettomana. Kumpi vain käy.