Olihan iltamat!

Junamatka sujui kivuitta. Eväsleivät ja kahvi auttoivat kestämään tylsyyttä ja huikoa. Sitä paitsi sinne sain upotettua jääkaapin sisältöä - vähensin biojätteen määrää. Maisemat olivat kauniita, erityisesti ihailin paljaita järven jäitä. Näyttivät retkiluistelijan unelmilta. Lumen määrä ryhtyi lisääntymään vasta Mikkelin jälkeen. Perillä oli jo varsin talvisen näköistä, lämpötilan puolesta ainakin. Helsingissä ei ole -7C lämpötiloja tarvinnut kokea, mutta silti lämpötila tuntui ihan siedettävältä - ei kosteutta tai viimaa. Kaunis auringonlasku ja pilvetön tähtitaivas.

Pikkuveli vei meidät nuorimman pikkuveljeni tyhjään hulppeaan lukaaliin. Petasin vierashuoneeseen sängyn, ennen kuin kävelimme veljenvaimon pinaattivohvelitarjonnan pariin. Pari tuntia jaksoimme seurustella, ennen kuin uni alkoi painaa silmän nahkalätkiä. Onneksi matka majapaikkaan oli lyhyt.

Hassua oli nukkua leveässä sängyssä, meillä kun edelleen on sellainen 120-senttinen, jossa suoraan sanottuna nukumme liimautuneina toisiimme. Minulla on pitkän ajan suunnitelmissa 140-senttinen runkopatja. Vanhemmiten tunnun tarvitsevan elintilaa, etenkin kääntyillessäni. Nyt uni oli syvää ja sitä riitti.

Käpöttelimme pakkasauringossa aamupalalle veljen residenssiin ja sitten takaisin pakkaamaan tavarat. Kerkesin vielä ennen lähtöä ottaa päiväunet sillä välin kun Hän tutustui sähköflyygelin salaisuuksiin. Veljen ja vaimonsa tyyli on aika suurellinen, raha saa näkyä. Mutta en ole kateellinen, raskas työ siellä taustalla elintasoa pyörittää. Ja valuuhan niitä murusia meidän köyhempienkin pöytään.

Niin kuin nyt synttäreitä juhliessamme. Kuutisenkymmentä vierasta Tahkolla rinnebaarissa juhlistivat kälyni 60-vuotisstyntymäpäivää. Leikkimielistä ohjelmaa, mm. veljeni ystävineen esittämässä Joutsenlampea vaaleanpunaisissa tutuissa, tanssia, naurua, muisteloita, älyttömän herkullista ruokaa, uusia tuttavuuksia. Onneksi en enää lähtenyt jatkoille, vaan ymmärsimme vetäytyä hotellihuoneeseen. Hän jaksoi yllättävän hyvin seitsemän tunnin riehakkaat juhlat selvinpäin, pari viimeistä tuntia tosin varsin vaisusti. Enkä ihmettele, huppelia oli liikkeellä.

Tämä päivä meni matkustaessa. Oli kummallista tulla takaisin täydestä talvesta vesisateen keskelle. Onneksi bussi tuli heti. Hän otti kassit ja minä kävin lähikaupassa. Punalapputuotteilla sain aikaan oivan pasta-kanaruuan. Tästä on hienoa aloittaa talvilomaviikko.