Kotitoimiston tonttuleikki - piiri pieni pyörii

Olen toista viikkoani kotitoimistolla, tänä aikana olen poistunut kotoa kahdesti kauppaan. Työs sujuu erinomaisen hyvin, yhteydetkään eivät ole enää pätkineet, varmaan IT-osasto sai hankittua lisää VPN-lisenssejä. Hän on aika lahjakkaasti pitäytynyt kommentoinnista, pari kertaa olen joutunut pyytämään, että jutellaan työajan jälkeen. Mutta mehän olemmekin varsin tiivis pariskunta vapaa-ajallamme, jostain syystä emme ole ryhtyneet kovasti ärsyttämään toisiamme, mitä nyt minä välillä hermostun puheen määrään. Osaan silloin sanoa, että vaikene, ihminen. Jos en osaisi, saattaisi meille muodostua ongelma. Tiedän meidän olevan myös taloudellisesti onnekkaita. Ainakin toistaiseksi saan pitää työni, vaikka meilläkin aloitettiin yt-neuvottelut. Hän taas yrittää jatkaa omaansa mahdollisuuksiensa mukaan, se on välillä tilan vähyyden takia vaikeata. Mutta näillä mennään ja sovitellaan.

Jokaisen aivastuksen, korvavihlaisun tai yskäisyn jälkeen mietin, että no nytkö. Tiedän, ettei tilanteelle mitään voi, ei jokainen sairastu, eivätkä edes kaikki sairastuneet kuole, mutta silti atavistinen piirteeni muistuttelee olemassaolostaan. Elämänhalu, se ihmeellisen sitkeä hönkä, joka meitä piiskaa eteenpäin, nostaa päätään, voimistuu, kun ajat käyvät epätoivoisemmiksi. Välillä minut valtaa EVVK-ilmiö, miksi jatkaa, ei tämä pääty hyvin – se taas johtuu siitä, kun ei voi suunnitella tulevaisuutta, ei tiedä koska tilanne on ohi. Ilman tulevaisuutta on vaikeata nähdä toivoa. Kärsivallisyys ei koskaan ole ollut parhaita puoliani.

Tulevaisuus siis on hämärän peitossa. Elämme vähintäänkin mielenkiintoisia aikoja. Millaisena maailma tästä nousee, nouseeko se, ketkä meistä nousevat? Toivoisin jotenkin tämän herättävän myötätuntoa, jakamisen halua ja antamisen tahtoa, mutta nyt jo on ollut merkkejä itsekkyydestä, oman navan suojelemisesta, kansallistunnon puuskauksia, protektionismia. Haaveilen maailmasta, joka olisi tahdiltaan rauhallisempi, antaisi yksilölle tilaa kukoistaa. Jospa nyt ihminen oppisi, että ei matkustelu, globalisaatio ja toimitusketjujen ulkomaille levittäminen aina ole hyvästä. Että joskus olisi ihan parempikin olla terveellä tavalla nurkkakuntainen kuitenkaa sulkematta muuta maailmaa ulkopuolelle.

Kiitollinen olen monesta asiasta. Etenkin Hänestä, meillä asuvasta. Siitä muistuttelen itseäni säännöllisesti.