Ensimmäinen hääpäivä

Tänään tulee jo (vai vasta?) vuosi häistämme!

Hän ryhtyi huolestuneena kyselemään, että pitääkö olla jotain lahjoja vuosipäivän johdosta. Minua nauratti, tiesin, että taloudellisen tilanteemme takia ei varaa suurempiin lahjoihin ole. Onneksi minulla ei koskaan ole ollut ylenpalttisesti rahaa, eikä minua ole lahjottu, sellainen ei minulle merkitse kovinkaan paljon. Enemmän olen vaikka rakkautta ja hyväksyntää. Kerroin, että kukkaset riittävät, mutta pakollista ei ole sekään. Vähän oli vaikeata vedättää, kun en ole Häntä tottunut narraamaan.

Investoin meille yhteisen lahjan, Jytäkesä GoGo- festareille liput. Siellä on sen verran tuttuja ihmisiä, tuttuja bändejä ja mukava paikka, että se riittää toukokuun erityisviikonloppuohjelmaksi oikein hyvin. Parhaat lahjat ovat yhteistä tekemistä. Ei valmiiseen (ja pieneen) kotiin kannata tavaraa hankkia ja korumakuni kun on millainen on, niin parempi, että olen mukana, jos moisia hankintoja teemme.

Jotenkin tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä vuosikymmeniä, niin tuttua ja turvallista elämämme on. Sitten kun miettii, että neljään vuoteen sisältyy karmea vuosi, täyttä hullunmyllyä, jonka aikana jo päätin lopettaa koko suhteen, tuntuu sen jälkeen alkanut terve jakso unelta, toteutuneelta unelmalta. Toimimme yksikkönä, varjelemme onneamme. Onneksi ymmärrämme myös säilyttää omat ystävämme ja harrastuksemme.

Onhan meillä ongelmamme. Työttömyyttä, taloudellisia huolia, Hänen jälkikasvunsa, minun työurani, molempien temperamentti, ikääntymisen mukanaan tuomia kremppoja - mutta kovin harvoja hetkiä vaihtaisin pois. Riidellessäkin kun tietää, ettei toinen jätä tai käytä heikkouksia loukatakseen.

Onnea jouduin odottamaan pitkään. Ensimmäisen liittoni raunioilla asustelin pitkään, vannoin, ettei minua enää saataisi lankaan. Että se olisin minä, joka käyttää ja määrää. Onnesta en enää haaveillut. Ja sitten kun se ihme elämääni saapui, se ei ollutkaan ohimenevä ilotulitus, vaan ikuinen tuli, lämmittävä liekki kotiliedessä. Välillä lepattava, välillä roihu, mutta koskaan se ei sammu, kunhan saa vain happea.