perjantai 27. syyskuuta 2019

Väestönlaskija junassa

Terveisiä junasta. Ruuhkaviikot jatkuvat. Vuorossa on jokavuotinen veljien perheiden väestönlaskentavierailu Iloiseen Itä-Suomeen.

Lauantain vieraat saapuivat ajallaan. Broileripiirakka onnistui yli odotusten, salaattia ei jäänyt tolkuttomasti yli, amerikkalainen appelsiinijuustokakku oli äärettömän herkullinen, ja, mikä tärkeintä, juomatkin riittivät, mutta kyllä saa viisi loppasuuta havokkia aikaan. Siinä tyhjenivät 3 l punaviini- ja valkoviinitonkka, pullollinen kuohuviiniä, kermalikööripullo sekä puolikas Jallu. Eikä Hän juonut muuta kuin vichyä ja energiajuomaa.

Illan kähmässä kävelytin ryhmän pimeän pikkumetsän halki naapurilähiöön baariin. Siellä vedettiin antaumuksella alkoholia ja karaokea. Google Maps paljasti minun kömpineen metsän halki puoli neljän maissa. Myönnän, että kansalaisluottamus oli vähissä. Seuraavana päivänä, kun jälkiä tiskasin, iltaa kohti olo huononi niin, ettei pystyssä voinut olla.

Viikko on ollut vauhdikas. Maanantain aloitin silmälääkärissä (näyttöpäätelaseja varten resepti - kun on arpi silmänpohjassa, ei optikko saa laseja määrätä). Lääkäri tutkiskeli arpea ja totesi, että oli onni onnettomuudessa, kun vahinko sattui lapsena, aivojen kompensaatiokyky on huipussaan.

Työterveyslääkärin kanssa keskustelin kuvatun polven tilasta. Siellä on kuulemma kuluma. Ryhdyn natustamaan glukosamiinia ja nesteenpoistolääkkeitä. Saa mokoma raaja lopettaa diivailunsa.

Panin polven testiin heti tiistaina. Ystävä vei minut syntymäpäivälahjasieniretkelle. Olipa ihana kirpeän aurinkoinen puolipäiväreissu! Tuliaisina toin upeita tatteja reilun kilon ja sekosieniä (kehnäsieniä, orakkaita, lampaankääpää, suppilovahveroita, kantarelleja ja taisi sinne päätyä joku haperokin) piirakallisen. Siitä viimeiset palat meillä on junaeväänä, aloitan eväiden syömisen heti, kun konnarista pääsen.

Työasioistakin pitäisi puhista, mutta en jaksa. Kiirettä, vastuuta, tavallaan samaa, mutta eri tavalla, one-on-one-hetki rouva isorouvan kanssa. Oikeastaan hivenen optimistisempi olo kuin aikoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti