Housut pois

Onpahan ollut viikko.

Takana on kolme erilaista asiakastilaisuutta, sellaisia, joissa minä olin asiakkaana. Se on kovin harvinaista nykyään, ei ole aikaa lähteä, eivätkä firmat paljon tarjoa. Ensimmäisen tilaisuuden paras anti oli Downton Abbey-elokuva. Se oli pidennetty sarjan jakso, jossa ei yllätyksiä ollut tarjolla eikä edes erinomaista sanailuakaan kuin paikoittain. Ensimmäiset yhteiset salihörähdykset kuuluivat vasta elokuvan puolivälissä vanhojen rouvien sanaillessa. Mutta juuri siksi tykkäsin, ei väkivaltaa, ei yllätyksiä, ei pelättävää, iloa vain ja onnellisia loppuja. Juuri niin kuin elämä ei ole. Mutta sarja sai ansaitsemansa lopun.

Toiseen tilaisuuteen läksin makutuomariksi liikelahjoista huolehtivalle kollegalle. Maailmassa on paljon tavaraa, joka ei minua kiinnosta, mutta jos pitäisi jollekulle jotain antaa, niin kyseisen puljun tavarat olisivat laadukkaammasta päästä. Vaikken pidäkään, että minulle valehdellaan eksklusiivisuudesta.

Sen päälle ajelin Itäkeskukseen Klaas Uulssonille. Ostin putkiteippiä (alapesusuihku vuotaa), magneettisen veitsitukin ja yksisarvisteippiä sen kiinnittämiseen (parempi kuin jeesusteippi). Huomenna alkaa näiden osalta tapahtua. Lupaan raportoida myös mahdollisen epäonnistumisen. Älkää vain toivoko sitä.

Eilen illalla meidät kutsuttiin syömään Prestoon kevyt buffetillallinen (eivät viinikaadoissakaan säästelleet) ja Savoy teatteriin konserttiin. En ihan juuri viime aikoina niin käsittämätöntä shaibaa ole kuullutkaan. Olisi pitänyt olla pullollinen punkkua tai taskumatillinen jallua. Varsinaista Tähtisadetta, juu. Paitsi poikkeukset ja helmet: Frigg, Ricky-Tick Big Band ja Teemu Viinikainen. Heitä olisin voinut kuunnella enemmänkin. Hei, mut ruoka oli hyvää, seurakin asiallista.

Tänään riisuin housuni kolmesti. Työterveyslääkäri tutki polveani. Hän oli ensimmäinen lääkäri, joka oikeasti koski polveeni. Toisen kerran heitin housut pois röntgenissä, kun polvi kuvattiin. Kolmannen kerran ripustin pöksyt naulaan gynekologilla, hyvästi eur 180 siitä hyvästä, että sain kahden vuoden lääkityksen. Ei ole vaihdevuodet köyhän ihmisen hommaa. Mutta ihmiskokeessa voin kertoa, että kahdessa vuodessa rusinaksi muuttuneet munasarjat ovat nyt kadonneet kokonaan. Ehkä kohta olen voiton puolella ja loppuu tämäkin pelleily.

Kaikkea muutakin olisi. Ehkä jatkan myöhemmin. Nyt otan amerikkalaisen juustokakun pois uunista. Huomenna tulee vieraita.