Onpa mieletön lokakuu! Muistaakseni säätiedotuksessa taustoitettiin, että tällaisia on yksi 30 vuodessa. Hän ja minä olemme ottaneet harvinaisuudesta kaiken irti. Hänellä on paha tapa masentua pimeyden saapuessa, näköjään tuska pienenee huomattavasti, kun vaan Hän pääsee ulos.
Minä taas teen töitä. Hullun lailla. Olen huomannut osaavani jo varsin paljon. Olen myös osallistunut pariin lyhyehköön koulutukseen, ehkä en olekaan täysluuseri. Uusi omistaja on sekaisin kanssamme, siitä vielä shöy kehittyy. Olen kuitenkin varmistanut itselleni pari pidempää vapaata: marraskuussa pitkä viikonloppu - tahdon kyläillä ystävän luona (ekstraluokkaan junapiletit, tsek, olisi siellä Turmion Kätilöiden keikkakin, liput, tsek, mutta epäilenpä, ettei ole) ja joulua ennen vietän viimeisen kesälomaviikkoni.
Tautitilanne pahenee, pirusti minua taas pelottaa. Onneksi suurimman osan työmatkoista pääsen kollegan kyydissä. Suurimman osan työpäivistä vietän kotona. Mistä tuli mieleen - työhuonevähennys pitäisi tehdä. Kävin veroprosenttilaskurilla laskeskelemassa, ettei periaatteessa tarvitsisi enää latiakaan veroja maksaa, mutta koska en usko siihen, antaa palautuksen kertyä. Onpahan jotain tulossa ensi vuoden elokuussa takaisin, jos vain olen siitä nauttimassa.
Hyvin tavallista, ihanan rauhallista, kovin pelottavaa. Jos tämä on ikäntymistä, voi olla, että pidän tästä. Paitsi pandemiasta ja keikattomuudesta. Pitäkää te huoli itsestänne ja toisistanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti