Hän läksi ystävänsä luokse katsomaan potkupalloa. Poikien juttuja. Itse olen käyttänyt sunnuntain löhöilyyn, ainoa oikea askare oli maskien keittäminen. Inhaa puuhaa, kun kasvoista tarttuu meikkiä maskiin ja minähän käytän Joe Blascoa. Kestää hyvin naamassa, mutta niin myös maskissakin, jos ei ensin liota ja sitten vasta keitä. Tilasin kymmenen kappaleen paketin Globe Hopelta.
Sunnuntait ovat muutenkin telkkaripäiviä: Hercule Poirot, Kuolema maalaa taulun ja mikä tahansa saksalainen sarja onkin vuorossa, nyt se on Kettu. Vielä enemmän pidän tosin Syyttäjästä. Yleensä katsomme niitä yhdessä - mutta potkupallo voittaa. Sen verran harvoin on urheiluhullu saanut lajistaan nauttia korona-aikana. Sitä paitsi tarvitsemme toistemme lisäksi myös muita ihmisiä, ystäviä ja omaa aikaa.
Takana on taas ihanan rauhallinen ja rentouttava viikonloppu. Eilen kävelimme joen vartta myöten rautakauppaan, mutta ei sieltä palvelua saanut. Pitää antaa pikkuveljen tehtäväksi etsiä netistä. Hän kun pitää sellaisista hommista, saa ajatukset pois kivuista.
Huomenna jatkuvat työt. Meillä on alkanut nimenmuutokseen tähtäävä prosessi. Paljon on vielä asioita ratkaisematta. Kiire tulee. Mutta kunhan töitä riittää, olen tyytyväinen. Jopa onnellinen - työhullu kun olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti