Totesin Hänelle hukanneeni tiistain. Työt alkoivat rysäyksellä, kun kollega ilmoitti jäävänsä viikon lomalle. Kerkesimme kaksi päivää kuroa loma-ajan kuoppaa umpeen, mutta paljon jäi tekemättä. Ja minä hulluhan teen. Mutta ei ihmisten asioita voi jättää odottamaan.
Hänelläkin on sopeutumisvaikeutensa. Vietimme loman niin tiiviisti yhdessä, että Hän ei kuulemma osaa enää olla yksin. Onhan se tietysti tavallaan söpöä, kuinka kiinni olemme toisissamme, mutta omaa elämääkin pitää olla. Ja omia ajatuksia.
Terveisiä p*rseestä, yhteiskunnan luteet, prässihousut ja liituraitakuteet, lallatti Irwin aikoinaan. Kieltämättä tämä on taas ollut sellainen viikko, kun ihan järkevinä pitämäni ihmiset pelkäävät Koronavilkkua, Halalliha, eikun Joku tärkeä Persu, tviittailee yksinhuoltajien olevan yksinhuoltajia vain paperilla ja Saksa kutsuu Venäjän suurlähettilään kuuntelemaan rippiä Navalnyin myrkytyksen takia. Viimeksi mainittu sai meidät purskahtamaan spontaaniin nauruun. Pitäisi varmaan muuttaa takametsiin tai lopettaa mediaseuranta.
Mutta hei, hukkuneen päivän takia huomenna onkin jo torstai. Sitten tulee taas perjantai ja viikonloppu. Pieni lepotauko luvassa. Ja sille kollegalle esto kolaa - minullakin on vielä viikko lomaa jäljellä. Odottakoon, mokoma! (En ole tosissani, viisastelen vain, hän on mukava ja taitava ihminen.)
Kiitos hauskasta kirjoituksesta. Nauratti, kun serkkuni on juurikin aloittamassa yrityksessä, jonka toimiala on nimenomaan mediaseuranta. Onhan se tietysti vähän eri asia, mutta siinä työssä joutuu seuraamaan todella paljon erilaista mediaa. https://meedius.com/fi/mediaseuranta/
VastaaPoista