Hajatelma mennestä päivästä

 Elämä on kuin saksan kielioppi; durch, für, gegen, ohne, um, totesin, kun kiitin syntymäpäiväonnitteluista naamakirjassa.

Olipa ihana perjantai, kun töiden välissä poikkesin kiittelemässä onnitteluista, joita kukin persoonallisella tavallaan toimitti. Kyllä naamakirja-, votsap- ja tekstarionnitteluistakin ilahtuu, ihan niin kuin korteista aikoinaan. Tänään taidan vielä lukea 50-vuotislahjaksi tilaamani tarinat minusta - kuusi vuotta sitten saamani kirjeet ja kortit ilahduttavat ja voimaannuttavat edelleen. Sehän oli tarkoituskin, kun niitä ihmisiltä ruinasin.

Sain lahjojakin: painepesurin (Liiteristä, pieni ja söpö), suklaata ja Stephen Kingin uusimman kirjan. Nyt uskallan lukea kesken olleen Joanne Harrisin Kesäviiniä-kirjan loppuun, kun odottamassa on uusi lukematon teos. Kirjamakuni ei ole korkeakyldyyrillinen, kuten huomaatte. Ei hermorakenne enää riitä kovin syvällisiin pohdiskeluihin, onnellinen saa olla, että lukukyky on edes jotenkin palautunut 2007 vuoden jälkeen (avioero, hullu puoliso, väkivaltaa ja muuta kamalaa).

Olisin halunnut päivälliselle grillibroilerin, mutta kun Pirsman lämpöloodassa oli jäljellä vain yksi pariin kertaan pahoinpidelty tipuparka, vaihdoin lennosta suunnitelman salaatiksi ja broileripihveiksi. Se vaan tarkoitti, että ne piti tietysti itse tehdä (uunissa 15-20 min 220C, päälle leivänmuruista, parmesanista ja mausteista kuorrute). Toisaalta hyvä puoli on, että pihvejä riittää ainakin tälle päivälle, jos ei jopa huomisellekin.

Illalla vielä puhuimme votsap-ryhmäpuhelun kahden parhaan ystäväni kanssa. Olipa se jälleen piristävä! Suunnittelemme marraskuulle treffejä, mikäli korona vain suo.

Ei vanheneminen tunnu yhtään pahalta, jos vain pysyn terveenä. Melkein tekisi mieli sanoa elävänsä ihmisen parasta aikaa. Iso osa kiitollisuudestani vyöryy myös Hänen suuntaansa. Sielu läikähtelee.