lauantai 19. syyskuuta 2020

Si vis pacem

Minähän en muuta toivoisi kuin elämäntilanteemme jatkuvan tällaisena mahdollisimman pitkään. Elämä on ihanaa, seura parhainta.  Ikä on kuitenkin fakta, emme ole kevätkanasia, vaan elämä on jo kääntynyt myöhäisemmälle puoliskolle. Enemmän vuosia on takana kuin edessä.

Viime aikoina olemme puhuneet asioiden järjestämisestä niin, että jälkeenjäävällä olisi helpompaa. Olen järjestänyt paperini niin, että sieltä löytyy edellisen avioeron jäljiltä ositustodistus, jos Hän joutuu perunkirjoituksen tekoon. Samoin teimme avioehdon, Hänen poikansa eivät voi ajaa minua kodistani, jos Hän sattuu poistumaan ennen minua. Se ei tosin vielä tullut takaisin rekisteröinnistä. Pitää vielä tutkia henkivakuutusasioita, voi olla, että se on turhaa, mutta samallahan tuota senkin tutkaisee. Kuolemasiivousta en kuitenkaan vielä ole ajatellut ryhtyä tekemään.

Eilen teimme yhdessä kissa-adoptiohakemuksen. Ensimmäinen askel kohti karvalapsen hankintaa on otettu. Johan tuota olemme pari vuotta hautoneetkin. Katsotaan nyt sitten punnituksessa, ettei meitä vain köykäiseksi havaittaisi. Molemmilla on ainakin vakaa tahto ja halu.

Roolipelisessio huomiselta peruuntui. Pelinjohtajan puoliso sairastui vakavasti (ei korona). Harmi, mutta ymmärrän kyllä, ettei sellaisessa tilanteessa riitä energia tai keskittymiskyky esteiden asettamiseen ja juonien punomiseen retkueellemme. Sitten kun viestittelin sienestyskaverilleni, niin hänkin on huomenna estynyt. Appivanhemmat tulossa kylään sen ainokaisen kerran vuodessa. Mutta ehkäpä houkuttelen Hänet kävelylle, syksy on kaunis.

(En pidä uudesta Bloggerista. Pakko kai tätä on opetella käyttämään. Kuitenkin vielä tuhoavat vanhan ja sitten on pakko.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti