Kävi nimittäin onnettomasti vajaa pari viikkoa sitten, kollegan jälkikasvu sairastui vakavasti verenmyrkytykseen. Äiti ei viikkoon poistunut lapsensa sairasvuoteen ääreltä. Ihan ymmärrettävää, kuolemanvaara oli todellinen. Siinä vain kävi niin, että sairaalaan jäivät äidin voimat, nyt hän vuorostaan sairastaa.
Tietysti siihen päälle vielä se toinenkin kollega sai jonkun vuodenaikaan kuuluvan kuumetaudin. Myös hän on ollut pois pelistä viikon. Olen päätynyt tekemään työtä vuorotta, pitkää päivää, putkinäöllä ympärilleni vilkuilematta. Lopputulos; olen selviytynyt tähän päivään saakka. Huomenna aion poistua ajoissa - jääköön loppu odottamaan ensi viikkoa. En uskalla ajatella, vietänkö senkin yksin. Vai sairastuisinko? Kas, kun tänään minäkin ryhdyin niiskuttamaan. Kaikkihan me tiedämme, että jos minuun iskee flunssa, olen kolmisen päivää täysin pois pelistä.
Kotona olen ruuan valmistuksen päälle jaksanut tuijottaa telkkaria. Tai lukea, kun hyllystä löytyi lukematon Fred Vargas, Neptunuksen sauva. Puhetta ei ole paljon tullut. Ymmärryskin on ollut vähissä. Siksi olen erittäin iloinen, kun Hän vihdoinkin rohkaistui ottamaan yhteyttä yhteen vanhimmista ystävistään.
En tiedä, me ihmiset olemme erilaisia, ajattelemme eri tavalla, rakennamme muureja sinne, missä niitä ei ole. Pelkäämme turhaan. Epäröimme. Nyt epäröijiä oli molemmin puolin, mutta onneksi ystävykset saivat sovittua treffit ja niin oli hauskaa, että tänään katsovat yhdessä jotain urheilupeliä. Siunattu hiljaisuus! Ihanat sisustushömppäohjelmat! Unille ysiltä! No, ehkä kymmeneltä, mutta kuitenkin.
***
Musiikkijuttuja: otin minä sitten Tuskaan kahden päivän lipun, mutta kun siellä on Devin sunnuntaina. En aio missata. Ja toukokuussa on Circuksessa Skid Row - tukkaheviä iloiselta 80-luvulta. Viime perjantaina poikkesimme naapurilähiössä kuuntelemassa Hänen ystäviensä bändiä, ihana keikka, vielä ihanampaa oli kävellä yöllä parin lähiön läpi kotiin yhdessä. Onnea tihkui varmaan ihohuokosistakin.
En aio antaa niin naurettavan asian kuin työn pilata näin hyvää aikaa elämässämme. Elämässä on omat ongelmansa, kenelläpä niitä ei olisi, mutta tätä turvan, rauhan ja rakkauden tunnetta en tahtoisi vaihtaa mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti