Vaikka Hän on maansa myynyt suomalaisen jääliukupotkukiekkokuvioluistelu-tiimin huonon pelimenestyksen takia, on kuluva viikonloppu muuten ollut rakkauden ja rauhan täyteistä aikaa. Kun ei ole kiire, niin kerkeää huomioida toisen paremmin. Ja kun Hän hoitaa kotihommat viikolla, voimme keskittyä paremmin yhdessäoloon viikonloppuisin.
Perjantaina Jätti pistäytyi ruoka-aikaan paikalla, onneksi liha-papu-herneproteiini-bolognese ja pasta ovat edullista ja täyttävää evästä. Olen miettinyt, että pikkuhiljaa siirrymme enemmän kasvisproteiinin suuntaan. Ei niin, että meistä kokonaan kasvissyöjiä tulisi välittömästi, mutta vähennämme eläinperäistä.
Lauantaina kuusenpurkamisen päälle katsastimme bänditarjontaa. Mikään ei kuitenkaan herättänyt mielenkiintoamme, sovimme kuitenkin parin viikon päähän ulkoiluretken Tavastialle, kun Peer Güntin vanhat herrat sattuvat siellä rämistelemään. Jos vaikka kerran kuukaudessa pääsee jonkun aktin livenä näkemään, niin se riittää tyydyttämään hippajalkani vipatuksen.
Tänään ajattelin käydä ostoshelvetin yläkerrassa, kunhan ensin käymme moikkaamassa Hänen äitiään loppusijoituskohteessa. Joulun jälkeisen sunnuntain luulisi olevan turvallista aikaa tehdä muutamia kosmetiikka- ja kodintavarahankintoja. Sen lisäksi haikailen sellaisten verkkokorisysteemien perään. Säilytystila on aina kortilla. Ja jos vaikka vähän kävelyllä kävisimme valoisan aikaan. Sekin olisi mukavaa.
Ihanaa on ajatella, että vielä saan kyyhöttää kotosalla maanantain. Ihanaa, että edessä on lyhyt työviikko. Onneksi edes yksi kollega saapuu töihin. Jää vain kahden tuuraaminen minun kontolleni. Ehkä selviän tästäkin. Kunpa jaksaisin etsiä sopivia avoimia paikkoja, mutta kun itseluottamus ja jaksaminen ovat nutistuneet, niin kovin se on vastenmielistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti