Jos tästä ilmastonmuutoksesta jotain hyvää pitää sanoa, niin kiitos lumenpuutteesta. Toki on pimeätä puutiaisen peräpäässä, mutta mikä nautinto, kun ei tarvitse palella tai liukastella. Valon määräkin lisääntyy tässä vaiheessa jo puoli tuntia viikossa.
En ole mitenkään innostunut vesisateessa tarpomisesta, mutta mieluummin vettä kuin räntää. Ehkä voimme sitten hamassa tulevaisuudessa autopaikallemme parkkeerata soutuveneen. Tai sitten voimme ryhtyä jeesuksiksi, kävelemme vetten päällä.
Nonnih. Eipä viisastella. Mutta kun pakko on vähän keventää tunnelmaa, ettei ihan ole maansa myynyt meininki. Työ nutistaa. Vaikka miten tahtoisin tehdä työni hyvin, niin se ei vain ole mahdollista. Juosten kustu on uusi intiaaninimeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti