...mutta niitä tehdessä pitää muistaa hra Murphy. Hän välillä astuu mukaan yhtälöön ja yllättää meidät kaikki. Tällä viikolla eivät askelmerkit ole lankkua nähneetkään, saati että olisivat osuneet sille.
Keskiviikkona minun piti osallistuman elämäni ensimmäiseen puoluekokoukseen, paikallisosaston syyskokoukseen. Koska kollega on lomalla, pääsin kotiin vasta puoli tuntia kokouksen alkamisajankohdan jälkeen. En jaksanut vaivautua.
Torstaina minun oli tarkoitus lähteä kolmen maissa töistä, että olisin päässyt tutustumaan erään hotellin uusittuun ilmeeseen. Puoli kuuden aikaan kotibussissa pyörittelin silmiäni kuin vauhko hirvi ja mietin, että jokin alkoholiannos olisi saattanut rauhoittaa. Ilmaiseksi niitä ei ollut tarjolla enää siihen aikaan.
Tänään aioin ottaa pienen tyttönimellisen ystävärakkaan kanssa, niin eikös hän sairastele kroonisesti, kunnes puukotettavaksi pääsee. Tiedän toki, että näemme, mutta tänään ei ollut se päivä. Tänään on Murphyn päivä.
Oli tässä päivässä jotain hyvääkin, treffit työterveyslääkärin kanssa. Kun edellisen kerran lääkäri on tutkinut ja oikeasti kuunnellut minua vuonna 2011, niin asiaa on riittänyt. Toistaiseksi on päivitetty verenpainelääkitys, närästyslääkitys ja polvilääkitys. Viimeisenä listalle pääsivät keuhkot. Ensimmäinen lääkäri, joka otti rasitusastma asian tosissaan.
Hän puolestaan kipuilee jälkikasvunsa kanssa, mutta en voi täällä asiaa enempää raottaa kuin toteamalla, että kyllä toisten kääpiöt voivat minunkin elämäni sotkea varsin tehokkaasti, vaikka en olisi edes samassa tilassa. Päädyin jopa nukkumaan yön yksin kotona, kun Hän paapoi poikaansa. Yritti auttaa kiittämätöntä. Sielläkin se Murphyn s**tana pyörii.
Muutenhan minä eläisin elämäni parasta aikaa, varmaan elänkin, mitä nyt työ, vapaa-aika ja raha-asiat ovat haastavia. Mutta ihminen on joustava onnellisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti