Säilön tunnetta

Tänään satoi. Mutta ei niin paljon kuin lähikaupungissa, missä kävimme kaupassa. On varallisen huoleton olo. Lapsuus ja nykyhetki limittyvät.

Ensin kävi pikkuveli mopoilemassa. Seuraavana päivänä tuli hänen esikoisensa avopuolisonsa kanssa. Pikkuveljen vierailussa oli surun reunama paikalla, mutta nuorisolla taas ei. Ja tuli kissaterapiaakin.

Että minä rakastan Häntä! Parasta maailmassa on, kun kerrankin saa jakaa hellän tunteen, hupsuttelun ja kauneuden sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pilaa tunnelmaa tai latista sanomisiani. Päinvastoin, elän romantikon kanssa.