Terveisiä migreenimaasta, eipä näin pahaksi ole kohtaus päässytkään aikoihin. Sain onneksi ruuan valmiiksi ennen kuin sänkyyn kaaduin. Pojat söivät ja seurasivat peliä. Sain naapurilta soman hopeaan nipistetyn ruusukvartsi-riipuksen. Vuosi sitten hän pelasti parisuhteemme ja itselleen ystävän. Ystävä hän on minullekin, mutta tärkeätä on, että pojilla on toisensa.
Mitä vanhemmaksi käymme, sitä tärkeämmäksi käyvät läheisyys, yhteisymmärrys, mutta myös oma tila. Meille kävi hyvin, kun tapasimme vasta viisikymppisinä. Molemmat hulluja tavallaan, mutta halukkaita yrittämään uudelleen toistamatta vanhoja virheitä.
Omaa tilaa pitää olla, siksi on hienoa, että Hänellä on ystävä naapurissa. Pojat soittelevat, katsovat urheilua, käyvät lenkillä ja filosofoivat. Minä sillä välin teen kotihommia, luen ja katson hömppäohjelmia. Ja miten helppoa on välillä lähteä käymään toisella paikkakunnalla ystäviä tapaamassa, kun tietää, ettei Hänen tarvitse olla yksin.
Siunattu tasapaino! Kiitollisena puuskaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti