Perjantaina juhlimme ystävän syntymäpäiviä Kalliossa. Kovaäänistä seuraa, naurua, epäterveellisiä eväitä (pizzaa, hampurilaisia, nachoja), viiniä, laulua. Kotiin palatessani vielä ihana yllätys, Hän tuli vastaan bussipysäkille. Romantillisesti kävelimme kotiin kevätyönä. Linnut lauloivat ja ilmassa tuoksui vihreys.
Eilinen meni melkolailla harakoille. Sain kuitenkin lasagnen uuniin. Jälkiruuaksi söimme kevään ensimmäiset marjat, kesä on ihan oven takana. Suunnittelimme pikkuretkeä kapungille, ensin joku taidenäyttely, sitten syömään. On niin uskomattoman ihanaa, kun elämässä on ihminen, joka tahtoo samoja asioita kuin minä. Ja vielä minun kanssani, vaikka krapulassa olenkin äkkipikainen väsynyt kärttypussi. Mutta kai Hän sitten ihan oikeasti rakastaa - hurjinta, ettei hänellä ole halua sitä piilottaa. Vai mitäs sanoisitte alla olevasta julkisesta naamakirjakommentista?
Iki-ihana vaimoni M., peruskallioni, toverini ja rakkauteni. Iloisin ja onnellisin energioin kohti uutta päivää❤️ ja yhdessä jaettavia kokemuksia, tässä alati inspiroivassa seikkailussamme, joka meille suotiin. Täällä oudohkolla planeetalla, jossa välillä vinksahtaneeltakin vaikuttava populaatio kiitolaukkaa, torailee ja kehittelee uusia kauheuksia toistensa päänmenoksi. Tänään on läsnä onni, rakkaus ja rauha, jotka puhaltavat helposti hajalle ja kauemmaksi maailmalla väijyvät tummat pilvet. On lupa olla, nähdä, kokea, vaihtaa ajatuksia ja nauttia tästä elämästä juuri sellaisena kuin se on. ❤️ Terv. Nim. Romantikoksi jälleen hetkeksi hervahtanut ikikaunosielu.
Onko onnella hintaa? Lyyrikko ja minimalisti voivat löytää toisensa. Ihmeellinen maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti