Oikeasti. Ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Kunhan nyt kaksi hullua rakastaa toisiaan. Ja se tästä niin ihanaa tekeekin, pieniä suuria asioita kerromme toisillemme joka päivä. Joka päivä ihmettelen kohtaloa, välillä kovin julmaa, välillä täynnä onnensirpaleita.
Lauantaina kävimme pienellä baarikierroksella. Olimme kotona jo ennen puoliyötä. Kivaa oli, mutta turha siellä on pilkkuun saakka notkua, kun saalis on jo kelattu sisään. Parhaat syötit säästämme kotiin. Hänen kanssaan on ilo liikkua, pidämme ihmisistä pieninä annoksina.
Sunnuntaina minulla oli roolipelikerho. Onneksi edes toinen porukka on koossa ja pelaa. Harmi olisi luopua kivasta harrastuksesta. Toisen porukan tapaamisia ei taida olla luvassa, koska väärinymmärrys Hänen luonteestaan erotti minut porukasta. Ehkä ihmiset joskus tajuavat, että ihminen voi muuttua tahtoessaan.
Töissä pelottaa. Neljä päivää ja olen yksin. Päivittäin vielä kohtaan tilanteta, joissa sormi hakeutuu suuhun ja koen suurta tarvetta karata ulos ovesta. Kun rutiini puuttuu, niin pelottaa. Onneksi Hän tekee osansa kotona, saattaisin olla melkoisen rikki ilman tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti