Ottoveljen ja minun talouden irroittaminen toisistaan ei suinkaan sujunut ongelmitta. Luottokorttimme ovat limittyneet toisiinsa, vaikka ne piti irroittaa erillisiksi. Tulee taas loppuviikosta ääspankkireissu, sekin sylettää. En jotenkin jaksaisi enää riehua etoasioiden kanssa. Ottoveljelle tehtiin männä viikolla pallolaajennus, näyttää siltä, että nyt olisivat suonet puhtaat. Nyt hän odottelee fysioterapialähetettä, hitaasti pyörivät yhteiskunnan huolenpidon rattaat.
Meillä kotona on vieraillut Hänen lapsukaisiaan, vanhempi kävi syömässä ystävänsä kanssa lauantaina, poika jaksoi viihdyttää vanhaa isäänsä kolmisen tuntia. Eilen oli nuoremman vuoro käydä kyselemässä neuvoa nettiyhteyksien tiimoilta. Jotenkin kiva kuulla, kun Hän sanoo, että hänestä on ihanaa olla avuksi ja hyödyksi lapsilleen. Minustakin se on kivaa, etenkin kun kukaan ei oleta, että minun pitäisi jyrkkää kantaa ottaa mihinkään. Vähän neuvoja ja ystävällistä suhtautumista vain. Sopii minulle huomattavasti paremmin kuin ilkeänä äitipuolena elo.
Olen muuten nyt virallisesti elänyt pidempään kuin ex-puolisoni. Meillä oli ikäeroa vuosi ja 9 päivää. Hautajaisistakin tulee vajaan parin vkon päästä vuosi. Jotenkin minua säälittää hänen elämänsä, vaikka tiedän, että jokainen elää omansa omalla tavallaan ja on siitä itse vastuussa, olisi kyllä hänen tapauksessaan tehnyt mieli viskoa sitä vastuuta vähän äiteelle ja vähän yhteiskunnalle, kumpikaan ei tuntunut ottavan hänen erikoislaatuisuuttaan tosissaan. Minä taas olin tukehtua sen erikoislaatuisuuden alle.
Nyt onneksi asiat ovat aivan toisin. Hyvää/ parasta kannatti odottaa. Toisaalta molemmat olemme sitä mieltä, että ilman elettyä elämää ei meistä olisi paria tullut, eikä myöskään, jos olisimme tavanneet aikaisemmin. Emme olisi ymmärtäneet toistemme arvoa. Tapasimme juuri oikeaan aikaan. Paikka ehkä oli vähän epäsovinnainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti