Lomalomanen

Ensimmäinen lomapäivä on alkanut hitaalla aamulla. Pesen toista koneellista pyykkiä samalla kun kuuntelen kotikonserttia. Hän virittelee vermeitään, että pääsisi jossain välissä äänittämään ensimmäiset demoversionsa. Sanoja vaan ei ole vieläkään, aihioita kyllä, mutta ei mitään varmaa suuntaa. Soitto kulkee kauniisti, sävyjä täynnä. Kunhan saan pyykin pestyä, vonkaan meidät ensin joen rantaan, ehkä myös kirjastoon. Huomenna voimme sulkeutua kellariin, kun ilma kerta huononee. Nyt on nautittava valosta.

Viikonloppu sujui leppoisasti. Rakkautta oli jälleen liikkeellä paljon. Kukaan ei koskaan ole tunnustanut rakkauttaan minulle kauniisti, suoraan, hellästi ja tarkoittaen jokaista sanaa. Sydän pakahtuu. Silti en vello missään vaaleanpunaisessa utupilvessä, ihan minä tukevasti taaperran maanpinnalla. Koska siellä tahdomme olla molemmat, pysytellä järjissämme, elää realistisesti, mutta onnellisena. Rakkaus on arkipäivän tekoja, emme me kuole toistemme puolesta, vaan elämme toistemme iloksi. Ihmeellinen luonto, en olisi uskonut, että tällaista on tarjolla minulle!

Lauantaina tapasin Ottoveljen Pirsmalla, lopetimme taloudellisen YYA-sopimuksemme. Hän sai oman tilin, oman luottokortin. Jo oli aikakin, mietin, että jo ihan soskun/ Kelan takia parempi, etten ole sotkeentunut Ottoveljen asioihin yhtään enempää. Puhelinliittymä on vielä minun nimissäni, siitäkin pitää jossain välissä päästä eroon, saada se siirrettyä hänelle itselleen. Kunto kasvaa, ei nyt ihan kohisten, ei kylkiluun poistosta noin vain toivuta, mutta lääkäri oli todennut vauhdin olevan nopeampi kuin tavallisesti. Hyvä aineenvaihdunta ja vankka peruskunto taustalla auttavat kummasti.

Hänen nuorempi lapsukaisensa kävi kylässä eilen. Pojat kävivät saunassa, tein sillä välin ruuan. Jälkiruuaksi tarjosin pullavanukasta, sinne upposivat torttumarmeladi ja pari hillonloppua. Sitten he tuijottivat hiihtoa, itse viihdytin itseäni kirjan kanssa. Yllättävän hyvin olen kestänyt kisoja, vain pari kertaa on meinannut tulla räyhä, kun melska ja huuto ovat olleet ylenpalttiset. Onneksi Hän ymmärtää silloin laskea volyymia. Onneksi Yle Areenasta näkee suurimman osan ohjelmista, jotka minua yleensä kiinnostavat. Niitä vain ei kovin monta ole. Nyt olen jostain ihmeen syystä ryhtynyt seuraamaan sunnuntaisin tulevaa Hanhiemoa. Sitä vaan on taas kovin vaikea tajuta, mitä suomentaja on ajatellut nimellä Naarasleijona.

Mut hei, kone pysähtyi. Nyt ulos. Siellä on Kevät, ei mikään Viimeinen Syksy.