Torstai-iltapäivänä hyppäsimme laivaan. Meillä oli sellainen ikkunaton, mutta parisängyllinen hytti 9-kannella. Kävimme hetken istumassa pubissa, sitten siirryimme kaupan kautta aperitiiveille omaan rauhaamme.
No Namen yllätysmenu oli ihan säällinen, mieleen jäivät erityisesti punajuurihirssipuuro, häränhäntäkroketti ja grillattu kuha. Huonoa oli, ettei menua saanut kokonaan laktoosittomana, vain vähälaktoosisena. Jokin ruuista sisälsi sellaisen laktoosipläjäyksen, että Häneltä jäivät jälkiruuat nauttimatta. Harmitti, etenkin kun Hän joutui jättämään minut viimeistelemään päivällisen itsekseni. Niinpä jäivät jälkiruuat vähemmälle huomiolle.
Mutta kun hyttiin pääsin, tajusin minäkin kaipaavani unta. Päivä oli ollut jälleen pitkä ja niitä oli vielä pari edessä. Yhdentoista maissa vetelimme jo sikeitä puhtaissa valkoisissa lakanoissa. Ja pitihän sitä romantiikkaakin saada harrastettua. Aamulla oli kello soimassa, että aamupalalle kerkesimme. Sen otimme vakavissamme, tarkoitus oli jaksaa iltapäivälle saakka.
Ostimme liput Flygbusseniin, ajelimme suoraan Slussenille Abba-museoon. Melkoisen tyyriit liput olivat, kun otimme opastuskapulatkin mukaamme. Etukäteen ostettuna olisi tullut edullisemmaksi. Meillä vaan oli koko retken ajan ajatuksena, että sinne emme olleet säästämään tulleet.
Kolmisen tuntia museossa vierähti. Hieno kokemus, jälleen kerran huomasimme kiinnittävämme huomiota samoihin asioihin. Musiikki on hieno meitä yhdistävä kaveri. Rakastan sitä.
Virvoittavien juomien jälkeen päätimme kävellä hotellille, vaikka jalkani vähän kiukuttelikin. Menimme sitten mummovauhtia, mutta kun ei kiire ollut ja keli suosi, niin mikäs tuossa oli ruokahalua kasvattaessa.
Kerkesimme vielä hotellin naapurissa pistäytyä Bull and Bear pubissa jälleen sivistyneesti drinksuilla ennen kuin kello tuli kolme ja pääsimme huoneeseen. Ja millaisen huoneen saimmekaan! Pienen suloisen ullakkohuoneen, jossa oli supersöpö parveke. Kattonäkymä yli Tukholman! Siistiä ja kotoisaa, hotelli Kung Carl saa majoittaa meidät joskus toistekin.
***
Nyt unille. Työ taas tappaa minut. Jatkuu seuraavassa numerossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti