Syntymäpäiväjuhlaa

Päätin jo hyvissä ajoin suunnitella Hänen syntymäpäivälleen ohjelmaa, kun Hän joskus sattui huokaisemaan, ettei sitä juurikaan ole juhlittu, kun joulu on heti kohta edessä. Ja että ei hän kyllä itsekään ole sitä tahtonut juhlia. Pohdin, että tuo on taas sitä turhaa vaatimattomuutta. Minä voisin ainakin omalta osaltani korjata tilanteen, mutta siten, ettei Hänelle, yllätyksien vihaajalle, tulisi tuskaista oloa. Ei siis yllätysjuhlia, ei mukahauskaa häpäisyä, vaan oikeata juhlamieltä ja iloa.

Sen verran tein kiusaa tietenkin, etten kertonut etukäteen, mitä tekisimme. Pyysin vain pakkaamaan yönyli-oleskeluvermeet mukaan. Torstaina iltapäivällä läksimme sitten vaeltamaan halki kaupungin. Kun hyppäsimme ysin ratikkaan, Hän jo oli aivan varma, että lähdemme laivalle. Kysyi jopa, että entäs, kun Hänellä ei ole passia mukanaan. Minä siihen totesin, että enköhän ole siihenkin ole varautunut. Että eikö hän tiedä olevansa järjestelyihmeen kanssa liikkeellä?

Huutokonttorilla hyppäsimme pois ratikasta ja kävelimme sisään Clarioniin. Kirjasin meidät sisään, saimme huoneen 13. kerroksesta, jo se sai Hänet hykertelemään. Me nimittäin molemmat pidämme hotelleista ja niissä yöpymisestä.

Näkymät olivat komeat, iltapäiväliikenne valui pitkin katuja kuin värikäs kiinalaisen uudenvuodenjuhlan kulkue, autot muodostivat pelottavan todellisen lohikäärmeen, joka väläytteli punaisia silmiään. Jätkänsaaren kotien valot syttyivät vähitellen. Me otimme juhlistavat juomat katsellen näkymiä kohti kaupungin valoja.

Kuuden maissa läksimme kaupungille. Olin varannut pöydän Yumesta, en ollut itsekään siellä aikaisemmin käynyt. Palvelu pelasi moitteettomasti, saimme intiimin kahden hengen pöydän ravintolasalin sivustalta. Siitä oli ihana seurata tapahtumia niin keittiössä kuin salissakin. Paikka alkoi täyttyä ruokaillessamme, ei siellä tyhjää ollut silloinkaan, kun saavuimme.

Otimme Yumen maistelumenun sekä siihen kuuluvat ruokajuomat. Alkuun nautin jumalaisen piristävän sitruunaruoho-Collinsin, tulisuus virkisti makuaistia hienosti. Menun alkupaloina olleet kalat ja kastikkeet lumosivat meidät molemmat. Niinpä pääruuan liha, vaikka se oli erinomaista, ei pystynyt enää nostamaan tunnelmaa samalla tavalla kattoon. Jälkiruoka oli onneksi sopivan pieni pala suklaista kakkua sekä jäädykettä. Täydellinen ateria, ihanaa seuraa, vilkasta ajatustenvaihtoa, uskomaton ilta!

Vaelsimme takaisin hotellille, kävimme 16. kerroksen baarissa. Tulimme takaisin huoneeseemme ja menimme yhdessä kylpyyn. Myöhään meni tietenkin, kosteaksikin ilta muodostui, mutta silti jaksoimme aamulla käydä aamiaisella, tulimme sitten vielä takaisin unille.

Kaupungille läksimme yhdessä, Hän jäi vielä joululahjaostostelemaan ja minä taas matkasin Hakaniemen halliin. Sielläpä vasta painajainen ihmisten muodossa olikin. Vahingossa kiilasin kuitenkin kalatiskillä niin, että pääsin kymmenen minuutin odottamisella. Mukaan tarttui puolikas lohifilee sekä savunieriä. Vielä poikkesin jänispateeta toiselta tiskiltä, savuhevosta en valitettavasti saanut, sitä toki kerkeää maistella seuraavallakin kerralla. Alkossa poikkesin muutaman ruokajuoman ennen kuin siirryin kotiin misaamaan jouluaaton aterioita.

Onnistunut oli syntymäpäiväyllätykseni. Jäi hyvä mieli molemmille. Jälleen kerran sovimme, että hotelliin on päästävä silloin tällöin, kun siitä molemmat niin pidämme, irrallisuuden takia. Ihmisen on välillä hyvä olla turisti omassa kotikylässään.