Tyttö-Tuskaa Keski-Suomessa

Viikonloppu tutussa kaupungissa kahden ystävän kanssa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tosin siinä vaiheessa kun suljin tietokoneen puoli kahden aikaan perjantaina, tiesin katuvani asiaa maanantaina; sen verran paljon jäi askarreltavaa. Hänelle jäi makaronilaatikko uuniin, luvassa oli molempien poikien vierailut.

Tapasin ystävän Pasilassa, kerkesimme hetken istua baarissa, ostaa tuliaiskukan ja eväsleivät, ennen kuin hyppäsimme junaan. Niin oli nälkä, että ennen Tikkurilaa olivat eväät syöty. Sitten vierailimme ravintolavaunussa. Aikaa kuitenkin oli 3,5 tuntia. Varsin kohtuullisesti onneksi tuli nautittua, tarkoituksenamme oli poiketa baarissa ennen taksimatkaa lähiöön. Muistimme ottaa tuliaiskukkasenkin mukaan junasta.

Lähipizzeria tarjosi tolkuttoman kokoiset lätyt normaalipizzana. Itse söin viimeisen palan sunnuntai-iltana kotosalla, kun en kuumassa paluujunassa saanut syötyä. Ja pizzan kanssa juotiin. Sitten juotiin musiikin kuuntelun lomassa. Soittelimme kappaleita vuoronperään, kerroimme tarinoita, nauroimme yhteisille muistoille.

Olin lähettänyt hyvän yön viestin Hänelle 03:39. Eihän siinä muuten olisi ongelmaa ollut, mutta kun heräsimme viiden tunnin unien jälkeen. Onneksi hobittilassa tunnetaan toinen aamiainen. Sillä otimme jo sampanjaa. Päivä kului viileässä olohuoneessa teeman mukaisesti metallimusiikin keikkoja kuunnellessa. Jossain välissä tarjolla olivat kotitekoiset hampurilaiset kaikilla mausteilla. Kuin kunnon vampyyrien kotikolossa konsanaan liikettä alkoi syntyä vasta kahdeksan jälkeen illalla.

Kymmenen maissa taksi kuskasi meidät keskustaan, siellä oli muutama muukin kaveri. Terassit olivat täynnä. Jouduimme sisätiloihin. Reilun tunnin siellä pystyi rauhassa istuskelemaan, sitten alkoi tungos lisääntyä. Pakko oli vaihtaa baaria, onneksi pääsimme vielä kaltaistemme pariin rautatieaseman kupeessa olevaan elävän musiikin yhdistyksen pyörittämään baariin. Hinnatkin olivat järjellisemmät ja henkilökunta ystävällisempää.

Onneksi ei mennyt niin pitkään kuin Varjo-Tuskamme ensimmäisenä iltana. Kun kotiin pääsimme, hiilihydraattitankkaus teki tehtävänsä. Tasainen tuhina valtasi kotikolon, kaikki saimme yllättäen ihmismittaiset unet. Oli huomattavasti leppoisampi päivä sunnuntaina, alkoholi vaihtui veteen. Neljän maissa aloitimme kotimatkan, juna oli niin täynnä, ettemme päässeet vierekkäin. Vähän pelotti kieltämättä, että nytkö se korona sitten iskee.

Murjottavat orvokit paheksuivat viikonlopun rellestäjiä.

Kotiin on aina ihana tulla. Hän oli saanut vanhemmasta jälkeläisestään seuraa koko viikonlopuksi. Nuorempi oli päättänyt perua vierailunsa helteen takia - oikeata syytä emme varmaan koskaan saa tietää.

Tänään oli haastavahko työpäivä. Huomenna luvassa on samanlainen. Ylihuomenna tiedämme firma kohtalon. Mutta viikonloppuna pääsin hetkeksi eroon ajatuksistani. Pitkä eristäytynyt kevät sai ihmisen kaipaamaan ystäviä ja keikkoja, parisuhdekin saa virtaa. Ehkä ensi vuonna pääsemme jälleen oikeasti Suvilahteen muiden mörrimöykkyjen seuraan.