On minulla silloin tällöin tunne, että voisin tiputella sanoja pois sydämeltäni. Ei välttämättä pelkästään ja aina parisuhteellisia asioita, niin kuin blogin aloittaessani ajattelin käyvän, vaan ihan tavallisia, ehkä enemmän sellaisia minulle tärkeitä juttuja. Sellainen toki on parisuhdekin - tuo ihana tärkeä asia elämässäni.
Paljon on kuitenkin tapahtunut. Hulluutta, raivoa, vihaa, anteeksiantoa, jälleenrakennusta ja tyventä tiivistä onnea. Meillä asuva, Hän, lopetti alkoholin käytön 10 kuukautta sitten, potkaisin hänet sitä ennen ulos nurkistani. Kun on yhden alkoholistin kanssa melkein henkensä menettänyt, ei tahdo enää riskeerata elämäänsä toisen kanssa. Se osoittautuikin oivaksi ratkaisuksi Hänelle, minulle sekä parisuhteellemme. Mutta tästä kaikesta myöhemmin.
Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on rakkaus. Vihkimisestämme on neljä päivää. Pieni kotikolomme on palautettu pienten juhlien jäljiltä ennalleen. Maanantaina menen jälleen töihin. Kun yksi ystäväni kuuli asiasta, onnittelut lähettäessään hän kysyi honeymoonista, päätin olla rehellinen. Vastasin, ettei meillä ole sellaiseen varaa, juhlatkin järjestämme vasta myöhemmin - nyt paikalla olivat vain veljeni, tytärpuoleni, Hänen lapsensa ja kaksi ystäväänsä. Pääasia on, että saimme toisillemme turvan, sitoutuminen on molemmille arvokysymys.
Katsotaanpas, osaanko jatkaa tästä. Ja koska se sitten tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti