Reilu kuukausi ennen häitä tilasimme esteettömyystodistuksen. Vihkimisaika oli varattu maistraattiin ja ilmoitettu lähiomaisille. Minullahan oli passi voimassa, se vain piti muistaa ottaa mukaan esteettömyystodistuksen lisäksi. Passin voimassaoloa varmistelin Häneltäkin, minä nimittäin tiedän, millaisen huithapelin olin naimassa. Isoja linjoja Hän ymmärtää, älynsä ja muistinsa ovat huippuluokkaa, mutta käytäntö on usein kovin vieras asia hänen sanavarastossaan.
Pedantti minä tiesin tasantarkkaan, missä passini on, mutta päätin vielä viikkoa ennen häitä varmistaa, että löydän varmasti virallisen todisteen olemassaolostani. Asiakirja löytyi, mutta voimassaolo oli päättynyt jo vuoden 2018 lokakuussa. Siitäpä se hikoilu sitten alkoikin. Ja unettomuus.
Onneksi seuraavana päivänä maistraattiin soitettuani kivi laskeutui sydämeltäni. Vanhaksi mennyt passi riitäisi tuoreen ajokortin kera. En tarvinnut pikapassia enkä väliaikaista henkilöllisyystodistusta (lue ylimääräistä rahanmenoa).
Vihkiäisissä kaikki meni suunnitelmien mukaan. Vanha passi riitti. En kuulemma näyttänyt passissani 18-vuotiaalta, vaan omalta itseltäni. Uutta ryhdyin hakemaan häiden jälkeen. Hakemus netissä, kuvat suoraan valokuvaamosta, mutta kun pitää allekirjoittaa hakemus eikä sormenjälkikään ollut tallennettu. (Mielestäni minulta kyllä jo edellisellä kerralla olisi otettu joku sormenjälki. Ehkä olin väärässä.)
Yllättäen sain jo seuraavalle päivälle, lomaviikon viimeiselle päivälle, ajan poliisiasemalle. Siellä minä sitten nakotin. Ensin eteeni ilmestyi nuori poliisi ruusu kädessään. Olivat päättäneet julkisuuskuvaansa kiinottaakseen ryhtyä jakamaan ruusuja naisille ja namusia kaikille (no, kun naistenpäivä).
Seuraava kauhun paikka tuli siinä vaiheessa, kun minut kuulutettiin tiskille. Se oli aivan väärä nimi! Odotin alitajuntaisesti entisen puolison sukunimeä. Siinä se nähdään. Ihminen leimaantuu 15 vuodessa - jo oli aikakin vaihtaa. Onneksi uuden passin lunastamista varten en tarvitse uutta henkilöllisyystodistusta - emme tarvitse yhtään ylimääräistä rahanmenoa.
Yllättävän nopeasti uusi passi tuli. Jo tänään olisin saanut hakea sen Aaarrrkioskllta. Menee huomiseen. Ei tässä nyt juuri minnekään olla lähdössä. Honeymoon siirtyy elokuulle, kunnes saan loman. Sitten menemme jo kolmantena peräkkäisenä kesänä Pohjois-Savon metsiin pienen lammen rannalle keskelle ei mitään.
Se on kuuulkaas, poijjaat, rakkautta se, kun sellaisissa olosuhteissa viihtyy yhden miehen kanssa. Meillä sitä taitaa riittää. Vihdoinkin - sanoo joku lokonen korvieni välissä - jo oli aikakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti