Heräsin juuri ennen kuin heräkello ryhtyi showtaan pitämään. Mietin, että oli vuosi siitä, kun ex-mieheni bestman heitti viimeisen veivinsä. Me emme loppuaikoina oikein tulleet toimeen, kaveri oli aika hankala, enkä minäkään mikään anteeksiantavaisin ihminen ole. Mutta hyvä kitaristi hän oli, olisi ollut ainesta vaikka minne saakka. Kepeät mullat hällekin. "Minulle ei v*ttuilla.", soi päässäni silloin tällöin vieläkin. Ihmisistä jää muistoja.
Onneksi Hän oli samaa mieltä kanssani, että meillä ei ystävänpäivää juhlita. Meillä rakastetaan joka päivä, lahjat ja kukkaset kuuluvat arkeen sekä juhlaan muinakin päivinä. Minulla on tällä hetkellä sen verran vanva amerikkalaisuusangsti ja -vastaisuus, että ei juuri tee heidän markkinakoneistonsa pillin mukaan tanssia yhtään enempää. Kanada alkaa siintää jonkinlaisena paratiisina. Ymmärtäisivat vain rakentaa sen muurin - ja maksattaa USA.laisilla. Nonnih, taas mie kiihdyn.
Vietin muovisen juhlapäivän töissä, yhdessä työtyyppisessä tapahtumassa ja vielä Meilahdessa. Ottoveli leikattiin männä viikolla. On ollut kipeä ja vaisu kaveri, tiistaina siellä jo odotti terhentelevä nirppa, jolle eivät itsensä tilaamat eväät kelvanneetkaan. Vein sitten mukanani kotiin. Välillä meinaa vähän sappi nousta suuhun, sitten tyynnyttelen itseäni, että se on sen luonto. Eikä hän pahaa tarkoita. Ottoveli vaan on laatuisensa, rakas ihminen kuitenkin. Tänään saattaa jo koittaa päivä, kun hän pääsee pois, jos vaan tulehdusarvot ovat laskeneet. Keuhkokuumeenkin kun mokoma sai kaupan päälle.
Leikkaus sen sijaan oli sujunut hyvin. Solisluuta on höylätty ja lihaksien paikkaa vaihdeltu. Jatkossa suonten pitäisi pysyä auki ja kaverin toipua työkykyiseksi. Veikkaan, että hän ei sen jälkeen näillä huudeilla enää pitkään notku. Työ, koulu ja tyttöystävät ovat Aasiassa. Minä lasken hänet sinne ihan mielelläni, sitten varmaan tulee ikäväkin.
Puuh. Helpottipas.
Meillä ratkaistiin eilen kesälomasuunnitelma. Varasimme pienen järven rannasta soman hirsimökin kymmeneksi päiväksi elokuun loppupuolelle. Oli uusi, siisti ja aika edukas. Siellä on sisävessa, mutta rantasauna. Metsää ympärillä, pääsen tutkimaan sienimaastoja, Hän taas pääsee kalastamaan. Vielä pitää löytää jostain edullinen vuokra-auto, junalla pääsisi kaupunkiin, mutta siitä on vielä 25 kilometriä matkaa "ei minnekään" - keskelle syvintä Savoa. Auto on oltava, sille vaan ei voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti