Tänään oli siivouspäivä. Hän aloitti olohuoneen puolelta siirtyen keittiöön, minä jatkoin makuusoppeen ja käytävään. Puhdasta tuli, nyt henki kulkee kuin herätysjuhlissa. Kun huushollissa asuu kaksi pölyallergikkoa, pitäisi itse asiassa imuroida kaksi kertaa viikossa. Pitäisi jo imuroida siksikin, että onhan meillä imureiden Ferrari. Tai joku ihan älyhyvä ja hieno merkki, en minä autojakaan tunne. Meillä on paljon hyvää tässä maailmassa. Meillä on etenkin toisemme.
Osapäivä-Tourette on taas yrittänyt saada pari päivää minut hermoromahduksen partaalle. Jestas, että höpöttäminen käy välillä korviin. Useimmiten pidän Hänen horinoistaan; ihanaa, kun puolisolla on kielikorva ja hän uskaltaa käyttää sitä. Se on enemmän meitä yhdistävä kuin erottava tekijä, välillä vaan minulle tulee väsymys ja uupelo. Sitten minusta tulee Cro Mignon, se tyyppi, joka unohtaa sanat ja käy kimppuun. Äsken vetelin Häntä käsilaukulla, kun taas alkoi mokoma kiusimaan ja kutittelemaan. Minun pinnani on lyhyt, onneksi olen heikkopeikko, enkä osu lyönneissäni. Siksi olen vain Mignon - ohut kananmunan kuori pehmeän suklaamössön suojana. En juurikaan taida saada vahinkoa aikaan.
Katsoin torstai-iltana elokuvan. Ruksi seinään! Jotenkin olin valveilla aivan älyttömään ajankohtaan. Hän totesi, että kohta alkaisi elokuva, josta saattaisin pitää. Sieltä tuli Red 2. En tietenkään ole nähnyt ykköstä. En myöskään tiennyt elokuvan pohjautuvan sarjakuvaan, ihmettelin vain, että onpas minulle sopivaa kerrontaa. Että miten lie joku ohjaaja osannutkin. Ei se mikään ihme sitten ollutkaan, väkivaltaakaan ei ollut kuin ripaus ja sekin aika veretöntä.
Pää on kipeä. Mie varmaan sairastun ihan juuri. Onneksi huomenna tulee paljon urheilua, mie voin vaikka maata. Nyt rakennan käristyspadan loppuun, niin ei tarvitse edes ruoka-asioita miettiä. Sen keksin joskus edellisen avioliiton aikana, monta kertaa olen miettinyt, että olen aika vihmerä ja noheva ruoka-aineiden kanssa. Minulla on mielikuvitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti