Puoliaika

Olen puolivälissä kidutusta. Vielä seitsemän työpäivää.

Paljon olen oppinut, vaikuttaa, että olenkin enemmän kuin "monkey sees, monkey does" -tyyppi. Pitänee sanoa, että olen itsestäni ennen aikaisesti ylpeä. Minun ei ole tarvinnut ottaa naurettavasti yhteyttä ammatin varsinaiseen harjoittajaan tekstarilla. Aina on löytynyt joku muu, joka on osannut kertoa minulle, mitä teen. Olen tehnyt ihmeellisiä asioita. Töihin saapuneet ovat saaneet työsopimuksensa, käyttäjätunnuksensa ja ne onnettomat, jotka ovat jääneet ilman palkkaansa, ovat aivan itse vastuussa asioista, kun eivät ole ilmoittaneet tietojensa muuutumista.

Eilen kipitimme yläkylille. Kauppareissun varjolla kävimme naapurilähiön baarissa. Siinä, missä kävin ensimmäisen kerran baariretkellä, kun eron jälkeen sain rahaa sen verran, että pystyin muuhunkin kuin vain istumaan parvekkeella ja katsemaan auringonlaskua. Eikä siitä ole kuitenkaan niin kauan aikaa, vajaa kymmenen vuotta. Olen monesti viime aikoina miettinyt, että ilman S.ia en olisi näin tyytyväinen nykyiseen osaani. Arvostan asioita, joita aikaisemmin en osannut arvostaa. En ikinä arvannut, että maailmassa olisi minulle näin paljon lämpöä ja rakkautta. Hän sitä minulle antaa, lahjoittaa runsaasti.

Lämpö ja rakkaus minut pinnalla pitävät tässäkin rytinässä. Vielä seitsemän päivää, kukaan ei ole haavoittunut, eikä hipaisusta oteta. Hän tekee kotona osansa, Hän rakastaa ja tukee. Maailma on hyvä, vaikkei vielä kevättä kuulukaan. Onneksi edes on valoa.

Floristinen katsaus: sitruunamelissa kuoli. Oli liian pieni. Kaikki muut jaksavat juurtua reippaasti. Varmaan vielä hankin muutaman basilikan ihan hevi-osastolta. Ensin syödään niistä, sitten loput joutuvat kesäkidutukseen parvekkeelle. Viherosastolle ei muuten välttämättä hyvää kuulu, kuittasin ruohonvaihdon ravinnepuikolla. Paha ihminen.

Don't call me

Ensimmäinen hirviöpäivä takana. Tulee kuulkaas pitkä kuukausi, kuukausista julmin. Mutta veikkaan, että jos tästä selviän hengissä (eilen meinasin vihapäänä kävellä auton alle), niin cv:seen on jotain kivaa kirjoitettavaa. Sitten oikeasti osaan jotain.

Voi olla, ettei paljon energia riitä kirjoitteluun. Voi myös olla, että tarvitsen jotain muuta ajateltavaa. Tämähän sitä tarjoaisi. Muuta ajateltavaa on luvassa myös Eilepan postikaapissa odottavan taimiboksin muodossa. Hän lupasi käydä sen hakemassa.

Keksin muuten pannukakkureseptin.

Banaanipannukakkuja

1,5 ylikypsää banaania mössönä
1,5 dl kreikkalaista jogurttia
2 kananmunaa
Suolaa, sokeria
Kanelia, kardemummaa
2,5 dl jauhoja (meni ohraa, vehnää ja kaurahiutaleita), siihen sotkettuna 3 tl leivinjauhetta
N. 2 dl kuivaa omenasiideriä
3-4 rkl sulatettua margariinia

Sotke ainekset. Anna hetki levätä. Paista blinipannukokoisia paksuhkoja lettuja. Tarjoa viikunahillon ja vaniljakastikkeen kanssa. Ihana jälkiruoka, törkeän herkullista! Hänen poikansa aikoi tulla kylään päästäisenä. Ottovelikin olisi tulossa. Taidan tietää, mitä tarjoan.

Vuosipäivä

Tahdoimme juhlistaa tapaamisemme vuosipäivää jotenkin. Oli molemmista sen verran merkittävä tapahtuma elämässämme. En olisi vuosi sitten ex-puolison hautajaisiin osallistuessani arvannut samalla retkellä tapaavani miestä, josta tulee tuleva puolisoni. Olin hautajaisvollaamisesta punasilmäinen humalikko, joka omnipotentian vallassa hyökkäsi tuntemattoman miehen kaulaan baarin pihalla. Mutta jotain ihmeellistä siinä tapahti, kun mies ei karannutkaan paikalta, vaan lähti seuraamaan.

Vuosi on ollut täynnä tapahtumia, hienoja ja kamalia, loppua kohti aina vain parempia. Meillä on oma kieli, huumori ja joukkuehenki. Yhdessä kestämme mitä vain. Yhdessä olemme enemmän kuin yksittäisten tekojemme summa.

Hyvissä ajoin läksimme kaupungille, kumpikaan ei kiirelaukasta pidä. Poikkesimme Vltavassa yksillä. Sen päälle raahasin Hänet mukanani Sokokselle, enpä arvannut siellä olevan jonkun hullun hulabaloo-ostospäivän. Alaketra oli täynnä laareja ja niitä penkovia naisia. Kaiken ikäisiä ja -kokoisia. Pelotti. Koska niin harvoin käyn keskustassa, päätin kuitenkin, että Joe Blascon meikkivoide olisi saatava, kun kerta sinne saakka oli päästy.

Onnistuihan se, eikä edes Hän kerennyt hermostua. Päin vastoin Hän jopa huvitti myyjäneitoa kertomalla olleensa ensimmäisiä meikkaavia poikia Helsingissä. Onneksi emme tavanneet vielä silloin. Ihmeenä pidän tapaamistamme edelleen.

Ostoshetken jälkeen kävelimme läpi kaupungin. Hänen seuransa tekee minut onnelliseksi ja ylpeäksi, ihanaa notkua komean miehen käsipuolessa. Olemme näyttävä pari, isoja ihmisiä.

Krog Robassa palvelu pelasi. Interiööri on kaunis; korkeat huoneet, isot ikkunat. Palvelualtis henkilökunta suositteli possunposki-annosta, se olikin herkkua. Emmervehnää, uunipunajuuria ja lehtikaalisipsejä. Annos riitti täyttämään meidät, vaikka jätimme alkuruuan väliin. Minä otin jälkiruuaksi palan juustoa, kun viiniäkin vielä oli. Hän taas kruunasi ateriansa Irish coffeella.

Kaupunkikierros jäi lyhyeksi. Tulimme kotiin kulkematta baariryppäiden kautta. Katsoin illalla Kaurismäen Le Havren ja tietysti vollotin lopussa. Minua on kovin helppo liikuttaa. Rakkauden voima osoittaa tehonsa.

Perjantaina kävimme äänestämässä ennakkoon. On niin ihanaa, kun puoliso on kiinnostunut yhteiskunnasta. Tänään nauratti, kun Hän sanoi suorastaan ikävöivänsä Kataisen hallitusta, kun vertasi menoa nykyisen isopään näköalattomaan ja lain rajoja venyttävään toimintaan. Mutta minkäs teet, eivät meidän ehdokaspuolueemme tule kunnallispolitiikassa voittamaan, mutta pakkohan se on yrittää. Jos ei äänestä, ei voi purnata.

Sitten yks´kaks jotain tapahtuu

Ei minulla oikeastaan muuta asiaa ollut.

Yritin selitellä yhtä vuotta. Tajusin, etten voi. Minulle tapahtui pahaa, hyvää, hienoa, ihanaa; minulle elämä tuli taas kylään.

 ***

This chapter says

"Put it out of your mind"

Mmm, give it time....

The fine purple

The purest gold

The red of the Sacred Heart

The grey of a ghost

The "L" of the lips are open

To the "O" of the Host

The "V" of the velvet

Of all of the people in the world

Why should I love you?

There's just something 'bout you

There's just something 'bout you

Of all the people in the world

Why should I love you?

Have you ever seen a picture

Of Jesus laughing?

Mmm, do you think

He had a beautiful smile?

A smile that healed

Of all the people in the world

Why should I love you?

There's just something 'bout you

There's just something 'bout you

Of all the people in the world

Why should I love you?

Of all the people in the world

Why should I love you?

The fine purple

The purest gold

The red of the Sacred Heart

The grey of a ghost

The "L" of the lips are open

To the "O" of the Host

The "V" of the velvet

The "E" of my eye

The eye in wonder

The eye that sees

The "I" that loves you

Of all the people in the world

Why should I love you?

Tavallista kivaa

Oikeasti. Ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Kunhan nyt kaksi hullua rakastaa toisiaan. Ja se tästä niin ihanaa tekeekin, pieniä suuria asioita kerromme toisillemme joka päivä. Joka päivä ihmettelen kohtaloa, välillä kovin julmaa, välillä täynnä onnensirpaleita.

Lauantaina kävimme pienellä baarikierroksella. Olimme kotona jo ennen puoliyötä. Kivaa oli, mutta turha siellä on pilkkuun saakka notkua, kun saalis on jo kelattu sisään. Parhaat syötit säästämme kotiin. Hänen kanssaan on ilo liikkua, pidämme ihmisistä pieninä annoksina.

Sunnuntaina minulla oli roolipelikerho. Onneksi edes toinen porukka on koossa ja pelaa. Harmi olisi luopua kivasta harrastuksesta. Toisen porukan tapaamisia ei taida olla luvassa, koska väärinymmärrys Hänen luonteestaan erotti minut porukasta. Ehkä ihmiset joskus tajuavat, että ihminen voi muuttua tahtoessaan.

Töissä pelottaa. Neljä päivää ja olen yksin. Päivittäin vielä kohtaan tilanteta, joissa sormi hakeutuu suuhun ja koen suurta tarvetta karata ulos ovesta. Kun rutiini puuttuu, niin pelottaa. Onneksi Hän tekee osansa kotona, saattaisin olla melkoisen rikki ilman tukea.

Mikä loma muka?

Rakas päiväkirja, olinko minä muka jollain lomalla äskettäin? Miksi minusta ei enää viime maanantain jälkeen ole siltä tuntunut? Minähän olen aivan poikki. Kesälomaan vielä aikaa on. Toukokuussa on saatava joku pidennetty viikonloppu, että jaksaa heinäkuulle saakka. Laskin tosin huhtikuulta päivät, jolloin joudun hoitamaan hooär-postin itsekseni, kiitos päästäisen, niitä on vain kolmetoista. Toivottavasti pärjään. Jos en pärjää, karkaan, enkä koskaan tule takaisin.

Ottoveljen ja minun talouden irroittaminen toisistaan ei suinkaan sujunut ongelmitta. Luottokorttimme ovat limittyneet toisiinsa, vaikka ne piti irroittaa erillisiksi. Tulee taas loppuviikosta ääspankkireissu, sekin sylettää. En jotenkin jaksaisi enää riehua etoasioiden kanssa. Ottoveljelle tehtiin männä viikolla pallolaajennus, näyttää siltä, että nyt olisivat suonet puhtaat. Nyt hän odottelee fysioterapialähetettä, hitaasti pyörivät yhteiskunnan huolenpidon rattaat.

Meillä kotona on vieraillut Hänen lapsukaisiaan, vanhempi kävi syömässä ystävänsä kanssa lauantaina, poika jaksoi viihdyttää vanhaa isäänsä kolmisen tuntia. Eilen oli nuoremman vuoro käydä kyselemässä neuvoa nettiyhteyksien tiimoilta. Jotenkin kiva kuulla, kun Hän sanoo, että hänestä on ihanaa olla avuksi ja hyödyksi lapsilleen. Minustakin se on kivaa, etenkin kun kukaan ei oleta, että minun pitäisi jyrkkää kantaa ottaa mihinkään. Vähän neuvoja ja ystävällistä suhtautumista vain. Sopii minulle huomattavasti paremmin kuin ilkeänä äitipuolena elo.

Olen muuten nyt virallisesti elänyt pidempään kuin ex-puolisoni. Meillä oli ikäeroa vuosi ja 9 päivää. Hautajaisistakin tulee vajaan parin vkon päästä vuosi. Jotenkin minua säälittää hänen elämänsä, vaikka tiedän, että jokainen elää omansa omalla tavallaan ja on siitä itse vastuussa, olisi kyllä hänen tapauksessaan tehnyt mieli viskoa sitä vastuuta vähän äiteelle ja vähän yhteiskunnalle, kumpikaan ei tuntunut ottavan hänen erikoislaatuisuuttaan tosissaan. Minä taas olin tukehtua sen erikoislaatuisuuden alle.

Nyt onneksi asiat ovat aivan toisin. Hyvää/ parasta kannatti odottaa. Toisaalta molemmat olemme sitä mieltä, että ilman elettyä elämää ei meistä olisi paria tullut, eikä myöskään, jos olisimme tavanneet aikaisemmin. Emme olisi ymmärtäneet toistemme arvoa. Tapasimme juuri oikeaan aikaan. Paikka ehkä oli vähän epäsovinnainen.

Viikonloppua

Hassua seurata Hänen kotipuuhasteluaan. Olen onnellinen nainen, onnekas. Hän tekee meillä nykyään kaikki muut kotihommat, minä vain rakentelen ruuat ja pesen pyykin. Hän on melkoinen pedantti, eikä anna minun sotkeentua aikaisten hommiin. En vaan aina malta olla sotkeentumatta.

Eilen taas ihastelimme onneamme. Sitä nimittäin riittää. Uskomaton mäihä meillä kävi, kun toisemme tapasimme. Vaikka välillä meinasi käydä hassusti. Onneksi ei käynyt. Onneksi kävi hyvin. Ihmeellinen on elämä.

Nyt siirryn keittiöön vuorostani minä. Hänen vanhempi poikansa saapuu kylään. Ajattelin lasagnen veivata, Liiteri-kaupasta sain tuorepastalevyjä.