Tyhjän pesän syndrooma

Kuusi päivää meillä oli lemmikki. Nyt on kovin tyhjää. Molemmat olemme kuulevinamme kissan rapisteluja siellä täällä. Jäi ikävä ja kaipuu, valitettavasti molemmilla Morris-kissaa kohtaan. Emme tahdo korviketta. Sehän tästä ongelman taas tekee. Mielikuvani siamilaisista muuttui täysin; eivät ne olekaan kovaäänisiä kiusankappaleita, vaan hellyyttäviä rakkauspakkauksia.

Morris on riittävän nuori ollakseen leikkisä ja seurallinen. Hän on myös riittävän vanha ja tottelevainen, ettei aiheuta havokkia. Yllättäen meillä on jo aika kissaturvallinen koti, mitään muuta ei tarvitse järjestää uudelleen kuin käymälä- ja ruokapaikka. Nyt käymälä piti aina nostaa pois kylpyhuoneesta ja ruokapaikan aluseksi ei sovi kanta-astujalehdykkä, vaan kerniliina tai iso tarjotin.

Varmaan Morris saapuu vieraaksemme, kun omistajaperheen synnytyksen aika koittaa. Ja me tietysti salaa haaveilemme, että nuoren perheen esikoisen saapuessa ei Morrikselle jäisikään enää aikaa. Voisimme ihan muina miehinä tarjota killille pysyvämmän residenssin.

Tai sitten jonain päivänä jostain putkahtaa juuri meille sopiva kissa. Yleensä asiat tapahtuvat oikea-aikaisesti, ehkä meidän pitää vielä vähän miettiä terveyttämme, kodin kokoa, lomaretkiä, talousasioita.

***

Muut asiat: työ on kamalaa, vaikkakin mielenkiintoista. Kotona rakkautta riittää. Parvekekukkasten taimista kolme kuoli, saan uudet tilalle ilmaiseksi. Tein reklamaation. Parveke on siivoamatta, vähän ahdistaa. Terveinä olemme molemmat, allergia hyökkii hengityselimiin.