Lapsena en juonut kahvia. Enkä teetä. Lämmin juomani oli joko mustaviinimarjamehu tai hopeatee (maitoa, sokeria, kuumaa vettä - ällöä, kun nyt ajattelen). Kaakaota ei ollut, sitä sai vain sukulaisvierailuilla. Köyhyys näkyi pienissäkin asioissa.
Opin juomaan kahvia interraililla, teen saaminenkin oli jossain vaikeata. Mutta ei kahvista minulle vielä vuosiin mikään herkku tullut. Join kun kaikki muutkin joivat, töissä nuorisotörmäilyaikoina aivan liikaa - kahvia ja tupakkaa kului. Vasta Helsinkiin muutettuani törmäsin elämäni ensimmäisiin kahvihifisteihin ja ymmärsin kahvilaatujen makuerot. Maun tärkeys korostuu, kun juo vain kaksi kupillista päivässä.
Olen pikkuhiljaa huomannut pitäväni tummapaahdosta ja tietysti tyylini mukaisesti liiottelun kautta oppinut, ettei tummapaahto tarkoita sitä, että kahvin määrää tarvitsee lisätä. Oikeasti kahvin valmistajien suosittelema 7-8 g kahvia kupillista kohti on aika optimi. Vasta kesällä mittasin kahvimittani vetoisuuden, mitallisten lukumäärä laski kahdeksaan, kun keitän täyden pannullisen.
Aamukahvi on tärkeä. Aamu ei ala ilman 0,4 l mukillista maitokahvia. Keitän täyden pannullisen, loput menevät termariin, jonka Hän juo päivän aikana. Siinä nimittäin on kaveri, joka on addiktoitunut kahviin ja voi juoda sitä määrättömästi mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Addiktioherkkä on näissäkin asioissa sitä. Onneksi kahvin himo ei pahimmasta päästä ole.
Itse olen ihastunut Liiterin (lue: Lidl) Bellarom Extra Dark Roast kahviin, mutta olen ollut huomaavinani, että Hän itse asiassa pitää enemmän keskipaahdosta. Niinpä vaihtelemme laatuja, seuraavaksi testiin pääsee Wilsonin tummapaahto (hihi, Wilson Kirwalla on niin hassu nimi, että minäkin tiedän hänet urheilijaksi). Keskipaahto oli ihan ookoo, minulle ehkä vähän turhan keski. Niin kuin keskitien kulkija, keskimääräinen, keski-ikäinen. Juu ehkä ei joka aamu kuitenkaan.
Ystävä lahjoitti meille kahvimyllyn. Jänskättää vähän ryhtyä pulaamaan sen kanssa. Valitettavasti tässä kuussa ei vielä ole papusiin varaa, mutta ensi kuun budjettiin aion ne ujuttaa. Liiterissäkin kuulemma on ihan hyviä. Pitää tutustua aiheeseen. Ystävät ovat ihania. Jakaminen kuuluu meillä kulttuuriin.
Kahvi on herkkua. Onhan siitä löydetty terveysvaikutuksiakin. Ja sen verran olen itsekin addiktoitunut, että pään saan kipeäksi, jos ei aamukahvia kuulu. Niinpä minä juon nyt kahvia - kuten edesmennyt pääministeri Holkeri ärsyyntyneenä totesi mediasopuleille aikoinaan.
Hmmm, namm, kyllä ja tosiaan, loppupannu eli täys termarillinen lurahtaa kitusiin iltapäivään mennessä, kun täällä musiikin, kirjallisuuden ja kulinarismin täyttämässä voimapaikassamme kuritan kitaroitani. Ja, joka ilta, muistan, ainakin vilpittömästi yritän muistaa,olla kiitollinen siitä suuresta onnesta, joka kohdalleni osui, kun löysin vaimokseni hänet. Hänet, ken tuon termarin joka aamu niin ihanasti täyttää. Tuplabuusti päivälle on: vaimon keittämä mainio kahvi, joka odottaa kiltisti termospatruunassaan meikäläisen moolokin kitaa, eli luo päivälle raamit ja kääntää virta-avaimesta.
VastaaPoista